Pitovoitelu kosteaan keliin on monelle kuntohiihtäjälle se hetki, jolloin aiemmin toimineet purkkivoiteet muuttuvat yhtäkkiä turhiksi ja sukset alkavat luistaa paikallaan. Nollan yläpuolella tai märällä, rakeisella lumella tavallinen pitovoide ei enää tartu riittävästi, ja silloin puhutaan jo klisterin tai erityisen pehmeän purkkivoiteen alueesta.
Miksi kostea keli on pitovoitelun vaikein tilanne
Kuiva pakkaslumi on voitelun kannalta helpoin tapaus, koska lumikiteet ovat teräviä ja kova voide tarttuu niihin helposti. Kosteassa säässä lumikiteet ovat pyöristyneet, ja niiden pinnalla on ohut vesikalvo. Tämä vesikalvo estää tavallista purkkivoidetta tarttumasta kunnolla suksen pohjaan kiinni.
Käytännössä tämä näkyy latu-urassa siinä, että hiihtäjä tuntee suksen luistavan taaksepäin juuri työntövaiheen lopussa. Moni tulkitsee tämän virheellisesti tekniikkaongelmaksi, vaikka syy on lähes aina liian kova tai liian ohuesti levitetty voide suhteessa vallitsevaan lumeen ja lämpötilaan.
Purkkivoiteet plussa-asteille ja märälle lumelle
Suurin osa valmistajista – Swix, Rex, Vauhti, Start ja Skigo mukaan lukien – merkitsee pehmeimmät purkkivoiteensa selkeästi lämpötila-asteikolla, joka ulottuu plusasteille asti. Näissä väriä kuvaavat usein violetti tai punainen sävy, kun taas siniset ja vihreät voiteet on tarkoitettu kylmemmälle ja kuivemmalle lumelle.
Kosteassa kelissä pehmeä purkkivoide toimii, kunhan lumi ei ole vielä täysin märkää tai vettynyttä. Voidetta kannattaa tällöin levittää normaalia ohuemmin mutta useampana kerroksena, koska paksu yksittäinen kerros hankautuu latu-urassa nopeasti pois. Kork-korkilla tai voidekorkilla pintaa hierotaan huolellisesti, jotta voide muodostaa tasaisen, sileän kalvon eikä jää paksuiksi läiskiksi.
Käytännön esimerkki: kun lämpötila nousee aamun –2 asteesta iltapäivän +1 asteeseen ja lumi muuttuu märäksi hiihtoladulla, sama aamulla toiminut violetti purkkivoide alkaa usein pettää. Tällöin voiteen päälle levitetään ohut kerros pehmeämpää, plussa-asteille tarkoitettua voidetta ilman, että edellistä kerrosta raaputetaan pois – näin syntyy niin sanottu voidepino, joka sietää lämpötilan nousua paremmin kuin yksi paksu kerros.
Klisterit – kun purkkivoide ei enää riitä
Kun lumi on täysin märkää, vettynyttä tai osittain sulanutta, purkkivoide ei enää tartu riittävän hyvin missään paksuudessa. Tällöin siirrytään klisteriin, joka on tahmea, tuubista puristettava voide ja tarttuu lumeen aivan eri tavalla kuin kiinteä purkkivoide.
Klisteri jaetaan yleensä kolmeen pääryhmään: punainen klisteri märälle uudislumelle, violetti tai hopeinen klisteri jäätyneelle ja karkealle lumelle sekä niin sanottu universaaliklisteri vaihteleviin olosuhteisiin. Moni kuntohiihtäjä välttää klisteriä sen sotkuisuuden vuoksi, mutta oikein käytettynä se on kosteassa kelissä usein ainoa toimiva vaihtoehto perinteisen tyylin suksilla.
Askel askeleelta: klisterin levitys onnistuneesti
Klisterin levitys eroaa purkkivoiteesta, ja huolimattomasti tehtynä voidekerros joko irtoaa heti tai kerää lunta kokkareiksi pohjaan.
1. Puhdista pitoalue huolellisesti vanhasta voiteesta ja liasta ennen uuden klisterin levitystä.
2. Lämmitä tuubi käsissä tai taskussa, jotta klisteri levittyy tasaisesti eikä jää paksuiksi könttäisiksi.
3. Levitä ohut, tasainen kerros pitoalueelle sormella tai lastalla, älä koko suksen pituudelle.
4. Silota pintaa kevyesti sytytintä tai lämpöä käyttäen, jos valmistaja suosittelee kuumentamista – tämä sitoo klisterin paremmin pohjaan kiinni.
5. Anna voiteen jäähtyä ennen suksien laittoa päällekkäin tai reppuun, jotta pinnat eivät tartu toisiinsa.
Yleisiä virheitä kosteassa kelissä
Yleisin virhe on liian kovan voiteen käyttö sen perusteella, mitä eilen tai viime viikolla käytettiin, vaikka lumi ja lämpötila ovat muuttuneet. Toinen tyypillinen virhe on liian paksu voidekerros, joka tuntuu aluksi hyvältä mutta menettää pitonsa nopeasti hankautuessaan latu-urassa.
Kolmas virhe on klisterin unohtaminen kokonaan ja purkkivoiteen väkisin käyttäminen liian märässä kelissä – tästä seuraa yleensä turhautunut hiihtäjä, joka lopulta työntää suksia enemmän kävellen kuin liu’uttaen. On myös yleinen harhaluulo, että plussakelillä ainoa järkevä ratkaisu olisi vaihtaa suoraan voiteluvapaisiin suksiin. Tarkkaan valittu klisteri tai pehmeä purkkivoide toimii usein aivan yhtä hyvin, eikä märkä keli automaattisesti tarkoita, että perinteisesti voideltavat sukset pitäisi jättää kotiin. Voiteluvapaiden suksien plussat ja miinukset kannattaa silti tuntea, sillä ne ovat monelle kuntohiihtäjälle järkevä lisävaihtoehto varsinkin vaihtelevissa kevätkeleissä.
Fluorivapaa voitelu ja ympäristönäkökulma
Kansainvälinen hiihtoliitto ja sen myötä myös Suomen Hiihtoliitto ovat kieltäneet fluoripitoiset voiteet kilpailuissa, ja sama kehitys on levinnyt vahvasti myös harraste- ja kuntohiihtoon. Nykyiset purkkivoiteet ja klisterit ovat pääosin fluorivapaita, ja niiden pitokyky kosteassa kelissä on parantunut merkittävästi viime vuosina.
Fluorivapaa voitelu ei tarkoita tinkimistä pidosta, vaan valmistajat ovat kehittäneet uusia hartsi- ja polymeeriyhdisteitä korvaamaan aiemmin käytetyt fluoriyhdisteet. Ympäristösyiden lisäksi tämä on käytännössä hyvä asia myös hiihtäjän kukkarolle, sillä fluorivapaat tuotteet ovat yleensä edullisempia kuin vanhat fluorivoiteet olivat.
Kosteaan keliin sopivan voitelun perusteet kannattaa opetella jo ennen kuin siirtyy klisterien pariin, ja klassisen hiihdon pito- ja luistovoitelun perusteet antavat hyvän pohjan ymmärtää, miten eri voidekerrokset toimivat yhdessä.
UKK
Voiko purkkivoidetta ja klisteriä sekoittaa samalla suksella?
Kyllä, mutta niitä ei kannata levittää päällekkäin ilman puhdistusta. Jos siirrytään purkkivoiteesta klisteriin, pitoalue kannattaa puhdistaa huolellisesti ensin, koska voiteet eivät tartu toisiinsa hallitusti ja lopputulos jää usein epätasaiseksi.
Kuinka usein pitovoide pitää uusia kostealla kelillä?
Kosteassa säässä voide kuluu tavallista nopeammin, joten pitkillä lenkeillä voiteen kunto kannattaa tarkistaa 5–10 kilometrin välein. Jos pito alkaa tuntua heikolta tai suksi luistaa työnnön lopussa, kevyt lisäkerros usein riittää ilman koko voitelun uusimista.
Sopiiko klisteri myös junior-suksiin?
Klisteriä voi käyttää junior-suksissa samoin periaattein kuin aikuisten suksissa, mutta koska levitys vaatii tarkkuutta ja usein lämmitystä, aikuisen kannattaa hoitaa voitelu lapsen puolesta. Monelle nuorelle hiihtäjälle helpompi vaihtoehto kosteaan kelin on voiteluvapaa suksi, kunnes voitelun perustekniikka on hallussa.
Yhteenveto
Kostea keli ei ole este onnistuneelle pidolle, kunhan voide valitaan lumen ja lämpötilan mukaan eikä eilispäivän muistin perusteella. Pehmeä purkkivoide riittää usein plussasäällä ja kevyesti märällä lumella, mutta kun lumi muuttuu selvästi vettyneeksi, klisteri on ainoa varma tapa saada pito pysymään koko lenkin ajan. Kannattaa myös varata mukaan sekä yksi pehmeä purkkivoide että pieni tuubi klisteriä, jolloin sään yllättäessä voitelua voi säätää kesken hiihdon ilman, että koko retki kärsii.
