Ylämäkitekniikat – haarakäynti ja lyhyt askel

Ylämäkitekniikat – haarakäynti ja lyhyt askel

Jyrkkä nousu on se kohta ladulla, jossa erot hiihtäjien välillä näkyvät selvimmin: toinen nousee kevyesti, toinen liukuu taaksepäin ja joutuu kävelemään sauvojen varassa. Tämä artikkeli on klassisen hiihdon harrastajalle, joka haluaa hallita ylämäkitekniikat eli tietää, milloin mäki noustaan lyhyellä askeleella ja milloin haarakäynnillä. Kun tekniikan valitsee mäen jyrkkyyden mukaan, nousuun kuluu vähemmän voimaa, eikä tasaisella osuudella tarvitse enää palautella.

Maastohiihdon mäet ovat ladun nousuja metsässä ja harjuilla, eivät laskettelurinteitä. Lahden Salpausselällä, Helsingin Paloheinässä, Tampereen Kaupissa tai Jyväskylän Laajavuoressa nousut ovat yleensä 20-150 metrin mittaisia, mutta niitä tulee kymmenen kilometrin lenkillä useita. Siksi tekniikalla on väliä.

Ylämäkitekniikat jyrkkyyden mukaan

Klassisessa hiihdossa ylämäessä on käytännössä kolme vaihetta. Loivassa nousussa jatketaan normaalia vuorohiihtoa hieman lyhyemmällä liu’ulla. Kun mäki jyrkkenee, siirrytään lyhyeen askeleeseen, jota kutsutaan myös juoksuaskeleeksi. Kun pito ei enää riitä edes siihen, avataan sukset haaralle.

Kokenut hiihtäjä vaihtaa tekniikkaa vähän ennen kuin pito loppuu, ei vasta sen jälkeen. Jos ensimmäinen lipsahdus ehtii tapahtua, rytmi katkeaa ja sykkeet nousevat turhaan. Perusvuorohiihdon potkua ja pitoa käsitellään tarkemmin artikkelissa vuorohiihto perinteisellä tyylillä.

Lyhyt askel – vuorohiihto ilman liukua

Lyhyt askel on vuorohiihtoa, josta liuku on jätetty lähes kokonaan pois. Askel lyhenee 30-60 senttiin, ja frekvenssi nousee selvästi. Pito syntyy siitä, että koko paino tuodaan nopeasti potkaisevan suksen päälle niin, että pitoalue painuu lunta vasten.

Tärkein yksityiskohta on lantion asento. Lantio pysyy eteenpäin ja keho on pystyssä, nilkat koukussa. Jos hiihtäjä kumartuu ylävartalosta eteen ja jättää lantion taakse, paino siirtyy kantapäiltä suksen kärkeen, ja pitoalue kevenee juuri silloin, kun pitoa tarvittaisiin.

Sauvat tulevat lumeen jalkojen tasalle tai vähän taakse, ei eteen. Kädet tekevät lyhyitä ja nopeita työntöjä. Hyvä vertaus on reipas ylämäkikävely, jossa sukset kulkevat mukana. Mäkien ylivoimaisesti eniten käytetty tekniikka on juuri lyhyt askel, sillä se säilyttää vauhdin ja pitää ladun urat ehjinä.

Haarakäynti askel askeleelta

Haarakäynti otetaan käyttöön, kun mäki on niin jyrkkä, ettei pitovoide tai skin-pohja enää pidä. Suksien kärjet käännetään ulospäin V-asentoon ja suksi saa pidon reunasta, ei pohjasta. Siksi haarakäynti toimii myös silloin, kun voitelu on mennyt pieleen.

Näin haarakäynti tehdään:

1. Käännä kärjet ulos niin, että V on sitä leveämpi mitä jyrkempi mäki on – loivassa noin 30 astetta, jyrkässä jopa 60.
2. Kallista polvia hieman sisäänpäin, jotta suksen sisäreuna pureutuu lumeen.
3. Nosta suksi kokonaan ja aseta se eteen, jotta kantapäät eivät mene ristiin.
4. Työnnä vastakkaisella sauvalla suksen takaa, kädet hieman leveämmällä kuin vuorohiihdossa.
5. Pidä katse mäen päällä ja ylävartalo pystyssä.

Rytmi on sama kuin kävellessä: oikea jalka ja vasen käsi, vasen jalka ja oikea käsi. Lyhyissä ja jyrkissä nyppylöissä haarakäynti voi muuttua kevyeksi hölkäksi, jota huippuhiihtäjät käyttävät kisoissa.

Myytti: haarakäynti on aloittelijan hätäkeino

Moni kuntohiihtäjä pitää haarakäyntiä merkkinä huonosta tekniikasta tai voitelusta ja yrittää vääntää jyrkänkin mäen ylös lyhyellä askeleella. Se on väärinkäsitys. Maailmancupissa ja Salpausselän kisoissa klassisen matkan jyrkimmät nousut juostaan haarakäynnillä, ja Iivo Niskasen kaltaiset klassisen hiihdon erikoismiehet hyödyntävät sitä tietoisesti.

Haarakäynti on usein lyhyttä askelta nopeampi ja säästää voimia, kun mäki on tarpeeksi jyrkkä. Raja ei ole kiinteä. Liukkaalla pakkaskelillä, kun pito on heikko, haarakäyntiin kannattaa siirtyä aikaisemmin. Pitävällä nuoskakelillä sama mäki voi nousta lyhyellä askeleella.

Suksien ja voitelun vaikutus nousuihin

Tekniikka ja välineet tukevat toisiaan. Voideltavissa suksissa pitovoiteen alue ja voiteen kova- tai pehmeysaste ratkaisevat, kuinka jyrkkään mäkeen lyhyt askel riittää. Jos pitoa jää puuttumaan joka lenkillä, kannattaa tarkistaa voitelu ennen kuin syyttää tekniikkaa – ohjeet löytyvät artikkelista suksien voitelu klassiseen hiihtoon.

Voiteluvapaat skin-sukset, kuten Fischer Twin Skin, Atomic Redster Skintec tai Salomonin ja Madshusin vastaavat mallit, antavat tasaisen pidon useimmilla keleillä. Hintaluokka kuntohiihtäjän malleissa on tyypillisesti 250-500 €. Kalanruotopohjaiset retkisukset pitävät ylämäessä vielä paremmin, mutta luisto jää heikommaksi.

Suksen jäykkyydellä on myös merkitystä. Liian jäykissä suksissa pitoalue ei paina lunta vasten edes lyhyellä askeleella, ja hiihtäjä joutuu haarakäyntiin jo loivissa nousuissa. Tämä on yleinen ongelma käytettynä ostetuissa kilpasuksissa.

Yleisimmät virheet ylämäessä

Liian pitkä askel liian pitkään. Hiihtäjä yrittää säilyttää tasamaan liukuvaiheen nousun alkuun asti, ja ensimmäinen lipsahdus tulee jo puolivälissä. Askelta kannattaa lyhentää heti, kun mäki alkaa.

Lantio jää taakse. Kumara asento tuntuu voimakkaalta, mutta se vie painon pois pitoalueelta. Tämä näkyy usein valaistuilla iltaladuilla, kun väsymys painaa ylävartaloa eteen.

Haarakäynti ladun urissa. Jos haarakäyntiä tehdään klassisen ladun urien päällä, urat rikkoutuvat nopeasti ja seuraavan hiihtäjän pito heikkenee. Leveillä latupohjilla haarakäynti tehdään urien vieressä tai vapaan tyylin puolella, jos se on tyhjä. Kapealla metsäladulla pelkkä uran reunojen säästäminen riittää.

Harjoittelu ennen kauden ensimmäisiä mäkiä

Ammattilainen aloittaa ylämäkitekniikan opettelun loivasta, 30-50 metrin noususta. Mäki noustaan ensin pelkällä lyhyellä askeleella ja sitten pelkällä haarakäynnillä, ja lopuksi harjoitellaan vaihtoa näiden välillä mäen puolivälissä. 5-8 toistoa riittää yhdellä kerralla, ennen kuin tekniikka alkaa väsymyksen vuoksi hajota.

Ilman sauvoja hiihdetty mäki on hyvä testi tasapainolle: jos pito katoaa heti sauvojen puuttuessa, paino ei ole suksen päällä. Perusasennon ja tasatyönnön kertaamiseen sopii artikkeli hiihtotekniikan perusteet aloittajalle. Monien kuntien ja seurojen hiihtokouluissa ylämäkitekniikka kuuluu aikuisten alkeiskurssien ohjelmaan.

UKK

Milloin lyhyestä askeleesta pitäisi vaihtaa haarakäyntiin?
Silloin, kun suksi alkaa lipsua taaksepäin, vaikka paino on suksen päällä ja lantio edessä. Liukkaalla kelillä vaihto tehdään aikaisemmin, pitävällä kelillä myöhemmin.

Toimiiko haarakäynti voiteluvapailla suksilla?
Toimii. Haarakäynnissä pito tulee suksen reunasta, joten pohjatyypillä ei ole juuri väliä. Skin-suksilla lyhyt askel riittää usein pidemmälle kuin huonosti voidelluilla suksilla.

Voiko haarakäyntiä käyttää vapaan tyylin suksilla?
Voi, ja luistelussa sitä käytetään erittäin jyrkissä mäissä. Luistelusuksissa ei ole pitoaluetta, joten jyrkissä nousuissa siirrytään joko lyhyeen diagonaaliluisteluun tai haarakäyntiin.

Nousut kevyemmin oikealla valinnalla

Ylämäessä nopeimmin nousee se, joka vaihtaa tekniikkaa ajoissa. Lyhyt askel kuuluu loiviin ja keskijyrkkiin nousuihin, joissa pito vielä riittää. Haarakäynti kuuluu jyrkkiin mäkiin, eikä sitä tarvitse hävetä. Kun lantio pysyy edessä, sauvat tulevat lumeen jalkojen tasalle ja ladun urat säästetään, kauden ensimmäisetkin mäet tuntuvat helpommilta.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista