Pohjois-Suomen hiihtoreitit tarjoavat jotain, mitä eteläisempi Suomi ei pysty tarjoamaan – aidon tunturimaiseman, pidemmän lumikauden ja latuverkoston, joka ulottuu käsittelemättömään erämaahan asti. Tämä artikkeli käy läpi, millaisia hiihtoreittejä Lapista ja Kainuusta löytyy, mitä välineitä eri reittityypit vaativat ja miten suunnittelet retken niin, että se sopii omalle kunto- ja kokemustasolle.
Miksi Pohjois-Suomi on maastohiihtäjän luvattu maa
Lumivarmuus on Pohjois-Suomen suurin etu. Kun Etelä-Suomessa hiihtokausi voi katketa tammikuun suojasäihin, Utsjoella, Enontekiöllä ja Kuusamon Rukalla latu kantaa luotettavasti marraskuulta toukokuulle. Tämä näkyy myös hiihtoloman ajoituksessa: talvilomaviikot on porrastettu vyöhykkeisiin 1–3 osittain juuri sen takia, että lumitilanne vaihtelee maan eri osissa, ja pohjoisen hiihtokeskukset ruuhkautuvat helmi-maaliskuussa eteläisempää Suomea myöhemmin.
Toinen ero on maasto. Tunturihiihto ei ole laskettelua – kyse on tasaisilla ylängöillä ja loivilla rinteillä tehtävästä murtomaahiihdosta, jossa haasteena on pikemminkin tuuli ja avoin maasto kuin jyrkkyys. Laskettelu- ja lumilautailuvälineet kuuluvat eri kauppoihin; tässä puhutaan puhtaasti maastohiihdon välineistä ja reiteistä.
Tunturihiihto – avoimet ylängöt ja pitkät etäisyydet
Tunturimaastossa hiihdetään usein puurajan yläpuolella, mikä tarkoittaa suojatonta maastoa ja nopeasti muuttuvia sääoloja. Tyypillisiä kohteita ovat Kilpisjärven, Saariselän ja Pallas-Yllästunturin alueet, joilla on sekä ylläpidettyjä latuja että merkittyjä, mutta hoitamattomia reittejä.
Tunturihiihtoon sopivat parhaiten retkisukset, joissa on leveämpi pohja kuin kilpasuksissa ja tukevampi rakenne epätasaisella lumella. Monilla retkihiihtäjillä on käytössä kalasuomalainen kalasuksi eli karvasuksi, jonka pohjassa on suomukuvio tai aito karva pidon takaamiseksi ilman erillistä pitovoitelua. Vaihtoehtona on voiteluvapaapohja eli skin-pohja, joka toimii samalla periaatteella mutta kestää pidempään ja soveltuu myös vaihtelevaan lumeen. Näistä ratkaisuista ja niiden eroista kannattaa lukea lisää, kun harkitsee kuntohiihtäjälle sopivaa voitelemattoman suksen mallia.
Avotunturissa sään merkitys korostuu. Tuuli voi pudottaa koetun lämpötilan kymmeniä asteita, joten kerrospukeutuminen ja tuulensuoja eivät ole valinnaisia – ne ovat turvallisuuskysymys. Retken pakkauslistalla kannattaa varautua myös reitin katoamiseen lumipyryssä: kartta, kompassi tai GPS kuuluvat mukaan aina, kun liikutaan merkittyjen latujen ulkopuolella.
Metsäladut ja kansallispuistojen reitit
Pohjois-Suomessa on myös runsaasti metsäisiä, suojaisempia latuja, jotka sopivat paremmin aloittelijalle tai perheelle. Kuusamon Oulangan ja Rukan alue, Kainuun Hossa sekä Sallan seutu tarjoavat pitkiä, ylläpidettyjä latuverkostoja, joissa on sekä perinteisen tyylin urat että vapaan tyylin ajourat.
Metsäladuilla pärjää tavallisella kuntohiihtäjän kalustolla. Perinteisen tyylin hiihtäjälle sopii voideltava pohja, jolloin pito haetaan pitovoiteella tai klisterillä sään mukaan – pakkaskelillä kova pitovoide, kosteassa ja märässä kelissä klisteri tai purkkivoide. Jos voitelu tuntuu hankalalta tai retki on pitkä eikä voiteluun ole aikaa pysähtyä, kalanruotopohjalla varustettu retkisuksi on toimiva kompromissi.
Kansallispuistojen alueella reitit on usein merkitty maastoon ja karttoihin selkeästi, mutta latuja ei aina kelata joka päivä. Tämä kannattaa tarkistaa etukäteen esimerkiksi Metsähallituksen tiedotteista tai paikallisen hiihtokaupan kautta, sillä lumituiskun jälkeen hoitamaton latu voi olla raskas hiihtää, vaikka reitti sinänsä olisi helppo.
Yleinen virhe: samalla kalustolla joka reitille
Yksi yleisimmistä virheistä on lähteä pohjoiseen samalla kalustolla, jolla hiihtää kotikaupungin valaistulla ladulla. Kapea kilpahiihtosuksi ja lyhyt, notkea sauva toimivat hyvin tasaisella, koneellisesti hoidetulla ladulla, mutta avotunturissa tai koskemattomassa lumessa ne uppoavat ja hallinta kärsii. Moni myös yllättyy siitä, kuinka paljon enemmän energiaa kuluu tunturihiihtoon verrattuna tasaiseen kuntolatuun – reitin pituutta kannattaa arvioida realistisesti, ei parhaan päivävauhdin mukaan.
Toinen yleinen väärinkäsitys on, että fluorivoiteet tuovat merkittävän edun myös harrastehiihdossa. Kilpailuissa fluorivoiteet on kielletty ympäristösyistä, ja sama kehitys on siirtynyt vahvasti myös kuntohiihtoon: monet valmistajat, kuten Swix ja Toko, ovat siirtäneet valikoimansa fluorivapaisiin tuotteisiin. Käytännön eroa harrastehiihtäjän luistossa on nykyaikaisilla fluorivapailla voiteilla vain vähän, joten kalliita fluorivoiteita ei tarvitse etsiä pohjoisen reissua varten.
Näin valmistaudut pohjoisen hiihtoreissuun
Ennen matkaa kannattaa tarkistaa suksien kunto ja pohjan tila – pitkä ajomatka pohjoiseen menee hukkaan, jos pohja on kuivunut tai reunat vaativat teroitusta. Reitin vaativuustaso ja pituus kannattaa valita oman kuntotason mukaan, ja avotunturiin lähdettäessä on hyvä tarkistaa sääennuste vielä lähtöpäivän aamuna.
Pakkauslistalla korostuvat varavaatteet, ensiapu ja evästä normaalia enemmän, sillä pohjoisessa etäisyydet tukikohtiin ovat pidempiä kuin eteläisen Suomen valaistuilla kuntolatuverkoilla. Retkelle lähtevän kannattaa käydä läpi myös perusvarusteet huolella ennen matkaa.
UKK
Voiko tunturihiihtoon käyttää tavallisia kuntohiihtosuksia?
Lyhyillä, hoidetuilla latuosuuksilla tavalliset kuntosukset toimivat, mutta pidemmillä ja avoimemmilla reiteillä leveämpi retkisuksi antaa paremman vakauden ja kelluvuuden lumessa.
Milloin Pohjois-Suomen ladut ovat parhaassa hiihtokunnossa?
Lumitilanne on tyypillisesti luotettavin tammikuun puolivälistä huhtikuulle, ja monilla alueilla hiihtokausi jatkuu vielä toukokuun alkuun asti korkeammilla tuntureilla.
Tarvitseeko avotunturissa erillistä turvavarustusta?
Kyllä. Merkittyjen latujen ulkopuolella liikuttaessa mukaan kuuluvat kartta tai GPS, riittävä vaatetus säänmuutoksia varten sekä tieto lähimmistä huoltopisteistä.
Yhteenveto
Pohjois-Suomen hiihtoreitit tarjoavat vaihtelua ylläpidetyistä metsäladuista avoimiin tunturimaastoihin, ja oikea kalustovalinta riippuu pitkälti siitä, kumpaa suositaan. Kun suksi, voitelu ja vaatetus valitaan reitin ja sään mukaan, retkestä tulee turvallinen ja nautittava riippumatta siitä, hiihdetäänkö Kuusamon metsälatua vai Kilpisjärven tunturia.
