Käytetyt hiihtosukset ovat järkevä tapa päästä laduille 30-60 % uutta halvemmalla, mutta vain jos parin kunto ja jäykkyys sopivat juuri sinulle. Tämä artikkeli on kuntohiihtäjälle, aloittelijalle ja perheelle, joka katsoo käytettyjä hiihtosuksia kirpputorilta, Torista tai hiihtoseuran vaihtotapahtumasta. Siinä käydään läpi, miten pohjan, rungon ja siteiden kunto tarkistetaan ja miten suksen jäykkyys testataan omalla painolla ennen maksamista.
Kunnossa olevat sukset voivat olla huono ostos, jos jäykkyys on väärä. Klassisilla suksilla pito ei silloin toimi, ja luistelusuksilla ponnistus tuntuu valuvan lumeen. Kauppa kannattaa siksi tehdä vasta, kun sekä kunto että jäykkyys on tarkistettu.
Käytettyjen hiihtosuksien kunnon tarkistus askel askeleelta
Kokenut huoltaja kääntää suksen ensimmäiseksi pohja ylöspäin ja katsoo sitä valoa vasten. Pohjasta näkee nopeasti, miten suksia on käytetty ja huollettu. Tarkistus etenee yleensä tässä järjestyksessä:
1. Pohja. Pienet naarmut ovat normaaleja, eikä niistä tarvitse huolestua. Huolestuttavia ovat syvät urat, joiden pohjalta näkyy ydinmateriaalia, sekä harmaa ja karvainen pohja, joka on kuivunut voitelun puutteessa. Lasimaisen kiiltävä kohta taas viittaa usein liian kuumaan voitelurautaan. Pohjan materiaali ratkaisee, mitä vauriolle voi tehdä, ja siitä kerrotaan tarkemmin artikkelissa sintratuista ja pursotetuista pohjista.
2. Kantit ja kärjet. Etsi halkeamia sivuseinistä ja katso, ovatko kärjen tai kantapään kerrokset irtoamassa toisistaan. Delaminoitunut kärki imee kosteutta, ja sen jälkeen vaurio tavallisesti laajenee.
3. Suoruus. Laita sukset pohjat vastakkain ja purista ne kevyesti yhteen. Kärkien ja kantapäiden pitäisi osua kohdakkain ilman sivuttaista kiertoa. Vääntynyt suksi kulkee ladulla vinoon, eikä sitä voi korjata.
4. Siteet ja ruuvinreiät. Tarkista sidetyyppi ja katso, onko suksen kansi porattu useaan kertaan. Revenneitä reikiä ei kannata hyväksyä. NIS-levyllä varustettuun suksiin side vaihtuu ilman porausta, mutta vanhaan SNS-siteeseen sopivia monoja on enää vaikea löytää. NNN-, Prolink- ja Turnamic-siteiden yhteensopivuus kannattaa tarkistaa ennen kauppaa, koska uusi side asennuksineen maksaa helposti 60-120 €.
5. Pitoalue. Skin-suksista tarkistetaan karvojen kunto. Kuluneet ja kiiltäviksi tasoittuneet karvat eivät enää pidä. Osassa malleista karvaosa on vaihdettava, ja silloin kuluneet karvat ovat pienempi ongelma. Kalanruotopohjaisissa retkisuksissa kuvio voi kulua matalaksi, jolloin pito heikkenee etenkin jäisessä ladussa.
Jäykkyyden testaus ilman mittalaitetta
Kauppojen jäykkyysmittarit, esimerkiksi Fischerin ja Madshusin käyttämät flex-testerit, antavat tarkan tuloksen. Kirpputorilla mittaria ei ole, joten testi tehdään paperiarkilla ja tasaisella lattialla. Testi vaatii kaksi ihmistä.
Seiso molemmilla suksilla siteissä niin, että paino jakautuu tasan. Toinen henkilö työntää paperin suksen alle siteen kohdalle ja liikuttaa sitä edestakaisin. Klassisilla suksilla paperin pitää liikkua vapaasti noin 30-50 cm matkalla kantapään kohdalta eteenpäin. Siirrä sitten koko paino toiselle jalalle. Voideltavissa suksissa tasku saa sulkeutua lähes kokonaan, mutta paperin pitäisi vielä hieman liikkua. Jos pitoalue painuu lattiaan kevyesti, pitovoide hankaa lunta jokaisella potkulla ja luisto kärsii. Jos taas tasku ei sulkeudu lainkaan edes potkulla, pitoa ei synny mistään voiteesta.
Vapaan tyylin suksissa tasku on pidempi ja tasaisempi, ja yhdelläkin jalalla siihen saa jäädä selvä rako. Luistelusuksen pitoalue ei kosketa lunta. Suksen kaaren mitoista ja valmistajien käyttämistä numeroista kerrotaan tarkemmin artikkelissa suksen kaaresta ja kamberista.
Painon lisäksi tarvitaan tieto suksen pituudesta ja mahdollisesta jäykkyysmerkinnästä. Esimerkiksi Peltosen, Fischerin ja Atomicin suksiin on usein merkitty suositeltu painoalue tai jäykkyysluku. Jos tarra on kulunut pois, myyjältä voi kysyä mallinimen ja vuosimallin. Niiden perusteella valmistajan taulukosta löytyy suuntaa antava painoalue.
Myytti: käytetyt kilpasukset ovat aina parempi ostos
Moni ajattelee, että 250 eurolla ostetut kilpasukset ovat parempi hankinta kuin uudet 200 euron kuntosukset. Useimmiten ne eivät ole. Kilpasukset valitaan tarkasti omistajan painolle ja tekniikalle. Ne ovat tehty voimakkaaseen potkuun, ja kuntohiihtäjällä niiden pito jää heikoksi tai puuttuu kokonaan.
Tyypillinen esimerkki on 75-kiloinen kuntohiihtäjä, joka ostaa keväällä seuran juniorilta Salpausselän kisoissa käytetyt klassiset kilpasukset. Paperitestissä tasku jää auki, eikä pitovoiteella saada pitoa missään kelissä. Kuntosuksen pehmeämpi kaari antaa anteeksi epätasaisen potkun, ja ladulla siitä on enemmän hyötyä kuin kevyemmästä rungosta.
Kilpasuksia koskee myös fluorikysymys. FIS kielsi fluoripitoiset voiteet kauden 2023-2024 alusta, ja kielto on voimassa myös Suomen Hiihtoliiton kilpailuissa. Vanhoihin kilpasuksiin on voinut imeytyä fluoria vuosien ajan. Jos aiot osallistua kilpailuihin, pohjan voi joutua kivihiomaan, mikä maksaa noin 40-70 €. Ympäristön takia fluorivapaa voitelu on järkevä valinta myös pelkässä kuntohiihdossa.
Yleisimmät virheet käytettyjä suksia ostettaessa
Ostetaan pituuden perusteella. Sukset voivat olla oikean pituiset mutta täysin väärää jäykkyyttä. Sama pituus valmistetaan usein kolmessa tai neljässä jäykkyysluokassa.
Testataan sukset lumella tai matolla. Pehmeällä alustalla paperitestistä ei saa luotettavaa tulosta. Pyydä päästä tasaiselle kovalle lattialle, esimerkiksi rappukäytävään tai autotalliin.
Ostetaan väärä hiihtotyyli. Yhdistelmäsuksia ei enää juuri valmisteta. Klassiset sukset ovat luisteluun liian pitkät ja pehmeät, ja luistelusukset ovat perinteiseen tyyliin liian jäykät. Maastohiihtosukset eivät myöskään ole sama asia kuin laskettelusukset. Laskettelu- ja lumilautailuvälineitä myydään laskettelukaupoissa, ja niiden jäykkyys arvioidaan eri tavalla.
Hintataso ja paras ostoaika
Käytettyjen hiihtosuksien hinnat vaihtelevat paljon. Kaudesta riippuen voi odottaa suunnilleen seuraavia hintoja:
Perustaso: vanhemmat kuntosukset ja retkisukset 30-80 €.
Kuntohiihtäjän taso: 2-5 vuotta vanhat Fischerin, Atomicin, Salomonin, Rossignolin tai Madshusin kuntosukset sidottuina 80-180 €.
Kilpataso: käytetyt kilpasukset 150-400 €, kun uutena vastaavat maksavat usein 500-800 €.
Paras aika ostaa on huhti-toukokuussa, kun kausi on päättynyt ja seurojen vaihtopäivät järjestetään. Toinen hyvä ajankohta on syys-lokakuu. Hiihtolomaviikkojen alla helmi-maaliskuussa kysyntä nousee kaikilla vyöhykkeillä 1-3, eikä silloin juuri saa tinkivaraa. Pohjois-Suomessa lumi tulee aiemmin, joten Rovaniemellä ja Kuusamossa kysyntä alkaa jo marraskuussa.
UKK
Kuinka vanhoja käytettyjä hiihtosuksia kannattaa ostaa?
Hyvin säilytetyt nykyaikaiset sukset kestävät kuntokäytössä 8-10 vuotta. Yli 15 vuotta vanhoissa suksissa pohjamateriaali ja siteet ovat usein vanhentuneita. Varaosien saatavuus kannattaa tarkistaa ennen ostoa.
Pehmenevätkö sukset käytössä?
Hieman pehmenevät, mutta vähemmän kuin usein luullaan. Puuytimiset sukset voivat menettää kaarta vuosien kuluessa, varsinkin jos niitä on säilytetty puristettuina tai lämpimässä. Nykyaikaiset vaahto- ja kennoytimiset rungot pitävät jäykkyytensä hyvin. Tärkeintä on siksi testata sukset itse, ei arvioida niiden ikää.
Voiko käytetyt sukset viedä hiihtokauppaan tarkistettavaksi?
Voi. Moni hiihtokauppa mittaa jäykkyyden ja arvioi pohjan kunnon 10-30 euron hintaan. Jos kaupassa on kivihiomakone, pohjan voi samalla kuvioida uudelleen.
Viimeinen tarkistus ennen kauppaa
Tee aina kolme asiaa ennen kuin maksat: tarkista pohja valoa vasten, tee paperitesti omalla painollasi kovalla lattialla ja varmista, että siteet sopivat monoihisi. Jos jokin näistä jää epävarmaksi, pyydä myyjältä lupa viedä sukset kauppaan mitattaviksi. Rehellinen myyjä suostuu siihen yleensä.