Pitkät retkihiihtosauvat toimivat eri periaatteella kuin ladulla käytettävät kilpasauvat, sillä avoimessa maastossa ja pehmeässä hangessa sauva kantaa painoa aivan toisin. Kun retkihiihtäjä suuntaa erämaahan tai koskemattomaan lumeen, sauvan pituus, kärjen malli ja lumilaikan koko ratkaisevat, pysyykö kulku tasaisena vai upotaanko joka työnnöllä polveen asti.
Miksi retkisauva on eri väline kuin ladun sauva
Kuntohiihtäjän tai kilpahiihtäjän sauva on optimoitu kovalle, hoidetulle ladulle, jossa lumilaikka on pieni ja kärki terävä. Retkisauvassa tilanne on toinen: hanki voi olla 30–60 senttiä paksua koskematonta lunta, jossa pieni laikka uppoaa läpi eikä anna minkäänlaista tukea työnnölle.
Tästä syystä retkihiihtoon suunnitellut sauvat, kuten Exelin ja One Wayn retkimallit, käyttävät selvästi latusauvaa suurempaa lumilaikkaa. Ero ei ole kosmeettinen – se vaikuttaa suoraan siihen, kuinka paljon voimaa jaksaa käyttää tunnin tai kahdeksan tunnin retkellä. Retkihiihto Suomessa tapahtuu usein juuri tällaisessa maastossa, jossa latua ei ole valmiiksi ajettu.
Oikea pituus pitkälle retkisauvalle
Ladulla klassisen tyylin sauvan pituus mitoitetaan yleensä kainalon korkeudelle, noin 83–85 % hiihtäjän pituudesta. Retkihiihdossa suositus on hieman lyhyempi, koska sauvaa käytetään enemmän tasapainon tukena kuin puhtaana työntövoimana, ja pidempi sauva väsyttää hartioita nopeammin raskaassa lumessa.
Käytännössä 175 cm pitkälle hiihtäjälle sopiva retkisauva on usein 130–135 cm, kun latusauva samalle henkilölle voisi olla 140–145 cm. Säädettävät sauvat, kuten Black Diamondin ja Komperdellin trekkingpohjaiset mallit, ratkaisevat tämän kätevästi: pituutta voi lyhentää nousuille ja pidentää laskuille tai tasamaalle. Yleisohje kannattaa silti aina tarkistaa kaupassa sovittamalla, sillä suksisauvojen valinta riippuu myös käsivarsien pituudesta ja hiihtotyylistä, ei pelkästä pituudesta.
Lasikuitu vai hiilikuitu retkikäyttöön
Materiaalivalinta on retkisauvassa toisenlainen päätös kuin kilpasauvassa. Lasikuitusauva, hintaluokka noin 20–40 €, kestää kolhuja ja kaatumisia paremmin kuin hiilikuitu, ja retkellä sauva osuu väistämättä kiviin, puunjuuriin ja jäähän lumen alla.
Hiilikuitu, 60–150 € kappale mallista riippuen, on kevyempi ja jäykempi, mikä tuntuu pitkällä matkalla käsissä, mutta se myös lohkeaa herkemmin taittuessaan sivuttain kaatumisessa. Moni kokenut retkeilijä valitsee siksi tietoisesti painavamman lasikuitusauvan, vaikka kilpaladulla käyttäisikin hiilikuitua – kevyt materiaali ei kannata, jos sauva hajoaa keskellä erämaata kymmenien kilometrien päässä autolta.
Kärki, lumilaikka ja kahva vaihtelevassa kelissä
Retkisauvan kärjen pitää pureutua sekä jäähän että pehmeään lumeen. Karbidikärki on tässä käytännössä ainoa toimiva vaihtoehto, sillä se pysyy terävänä koko kauden eikä liukastele jäisellä latupohjalla tai tunturin tuulenpieksemällä laella.
Lumilaikan koko kannattaa valita reitin mukaan: leveä, jopa 6–8 cm laikka toimii parhaiten irtolumessa ja tunturimaastossa, kun taas kapeampi latulaikka riittää, jos retki kulkee pääosin hoidetuilla poluilla. Kahvan osalta remmillinen malli auttaa säästämään voimia pitkällä matkalla, mutta retkellä irrallinen käsi on turvallisempi, jos sauva jää kiinni tiheikköön tai kaatuu jyrkässä rinteessä – tällöin remmistä pitäisi päästä nopeasti irti. Hiihtohanskat Ei linkkiä tähän, korjataan tekstiä.
Yleisimmät virheet retkisauvojen käytössä
Kolme virhettä toistuu retkihiihtäjillä säännöllisesti:
Liian pitkä sauva. Latusauvan pituudella hiihtävä retkeilijä väsyttää hartiansa turhaan, kun sauva joutuu koko ajan liian pystyyn asentoon raskaassa lumessa.
Liian pieni lumilaikka. Kilpasauvan pieni laikka näyttää siistiltä, mutta se uppoaa irtolumessa täysin läpi eikä anna minkäänlaista tukea.
Remmin väärä kireys. Löysä remmi hankaa ja rasittaa rannetta, liian tiukka taas estää käden vapaan liikkeen ja lisää loukkaantumisriskiä kaatumistilanteessa. Moni myös unohtaa säätää remmin uudelleen, kun vaihtaa paksummat hanskat ohuempiin.
Myytti pituudesta ja voimasta
Yleinen väärinkäsitys on, että pidempi sauva tarkoittaa automaattisesti tehokkaampaa työntöä. Ladulla tasatyönnössä tämä voi pitää osittain paikkansa, mutta retkihiihdossa liian pitkä sauva itse asiassa heikentää tehoa, koska työntökulma jää liian loivaksi pehmeässä lumessa ja hiihtäjä joutuu nostamaan kättä epäluonnollisen korkealle jo ennen työntöä. Oikea mitoitus retkikäytössä on lyhyempi, ei pidempi, kuin moni olettaa.
UKK
Kuinka paljon retkisauva saa olla lyhyempi kuin latusauva?
Tyypillisesti 5–10 senttiä, eli noin 75–80 % hiihtäjän pituudesta latusauvan 83–85 %:n sijaan. Säädettävällä sauvalla eroa ei tarvitse arvata etukäteen, koska pituuden voi kokeilla paikan päällä.
Kannattaako retkisauvassa käyttää samaa kärkeä ympäri vuoden?
Karbidikärki toimii sekä syksyn jäisillä poluilla että keskitalven pakkaslumessa, joten samaa kärkeä voi käyttää koko kauden. Kärjen kuluminen kannattaa silti tarkistaa ennen jokaista pidempää retkeä, sillä tylsä kärki liukastelee jäällä.
Sopiiko sama sauva sekä retkihiihtoon että kuntoladulle?
Säädettävä retkisauva toimii molempiin, mutta kiinteä, tarkasti latukäyttöön mitoitettu kilpasauva ei sovi hyvin irtolumeen liian pienen lumilaikan takia. Jos hiihtää sekä latua että erämaata säännöllisesti, kaksi eri sauvaparia on usein järkevämpi ratkaisu.
Yhteenveto
Pitkän retkihiihtosauvan valinta ei ole latusauvan pienoismalli, vaan oma kokonaisuutensa, jossa pituus, laikka ja materiaali mitoitetaan pehmeän lumen ja vaihtelevan maaston mukaan. Ennen omaa retkeä kannattaa tarkistaa myös muu talviretken pakkauslista, sillä sauvat ovat vain yksi osa toimivaa varustusta, kun matka vie kauas hoidetulta ladulta.