Retkihiihdon vaatetus ratkaisee, päättyykö kaukoreitti nautintoon vai hypotermiaan. Kerrospukeutuminen on se yksittäinen asia, joka erottaa kokeneen retkihiihtäjän aloittelijasta – ei sukset, ei sauvat, vaan se miten kerrokset toimivat yhdessä koko päivän hikoilun ja taukojen vaihtelussa.
Miksi kerrospukeutuminen on retkihiihdossa erityisen tärkeää
Päivähiihdossa lähtökohdan ja kotimatkan välissä on korkeintaan pari tuntia rasitusta. Kaukoreitillä – esimerkiksi UKK-reitillä tai Kolin ja Ruunaan väliä hiihtäessä – ollaan liikkeellä 5–8 tuntia, ja lämpötila voi vaihdella -5 ja -20 asteen välillä saman päivän aikana.
Hikoilu on retkihiihtäjän suurin vihollinen. Nousussa hiki läpäisee kerrokset, ja jos vaatteet eivät kuljeta kosteutta pois iholta, tauolla tai laskussa keho jäähtyy nopeasti. Tämä on syy, miksi kolmen kerroksen periaate – ihonmyötäinen kerros, lämmittävä kerros ja ulkokuori – ei ole muodikas neuvo vaan käytännön turvallisuuskysymys.
Ihonmyötäinen kerros – ensimmäinen ja tärkein valinta
Alimmainen kerros on kosketuksissa ihoon koko päivän, joten sen materiaalivalinta vaikuttaa eniten mukavuuteen. Puuvilla on retkihiihdossa kielletty aine – se imee kosteutta mutta ei kuljeta sitä pois, ja märkänä se jäähdyttää ihoa tehokkaasti.
Merinovilla ja synteettiset tekokuidut ovat ainoat toimivat vaihtoehdot. Merinovilla, esimerkiksi Odlon tai Craftin merinotuotteet, tuntuu miellyttävältä iholla eikä haise yhtä nopeasti kuin synteetti, mutta kuivuu hitaammin. Synteettinen kerrastopaita kuivuu nopeammin ja kestää kovaa käyttöä paremmin, mutta alkaa haista jo yhden päivän jälkeen.
Retkelle, joka kestää useita päiviä, kannattaa pakata kaksi ihonmyötäistä paitaa: yksi hiihtoon, toinen yöksi ja lepohetkiin. Tuotevalikoimasta löytyy sekä hiihtopaitoja että kerrastopaitoja eri materiaaleilla, ja housupuolella vastaavasti kerrastohousuja ja merinokerrastohousuja.
Lämmittävä välikerros – säädettävyys on avainsana
Välikerroksen tehtävä on vangita lämmintä ilmaa, ja retkihiihdossa sen pitää olla helppo riisua ja pukea liikkeen aikana ilman, että suksia tai sauvoja tarvitsee laskea käsistä pitkäksi aikaa. Tämä on yksi syy, miksi kokeneet retkihiihtäjät suosivat edestä avattavaa fleeceä tai kevyttä untuvaliiviä kokovetoketjullisen huppariin verrattuna.
Nousussa, esimerkiksi Levin tai Ylläksen ympäristön mäkisillä laduilla, välikerros usein riisutaan kokonaan pois ja pakataan reppuun. Tasamaalla ja alamäessä se palaa päälle. Tämä vaihtelu toistuu retken aikana kymmeniä kertoja, joten kerroksen pitää olla nopea käsitellä pakkaskintaat kädessä.
Kevyt fleecepusero (noin 40–70 €) riittää useimmille kuntohiihtäjän tasoisille retkille lämpötilassa -5–-15 astetta. Kovemmalla pakkasella tai hitaammalla vauhdilla liikkuessa kannattaa harkita ohutta untuva- tai synteettitäytteistä liiviä, joka painaa alle 200 grammaa mutta tuo huomattavan lämpölisän erityisesti taukoihin.
Ulkokuori – tuulensuoja ratkaisee, ei vedenpitävyys
Retkihiihdon ulkokuoren tärkein ominaisuus ei ole vedenpitävyys vaan tuulenpito ja hengittävyys. Kova pakkastuuli, esimerkiksi Pallas-Yllästunturin avotunturialueilla, tuntuu ihossa moninkertaisesti kylmemmältä kuin sama lämpötila tyynellä säällä, ja tuulensuojaton ulkokerros menettää tehonsa nopeasti.
Useimmille retkihiihtäjille toimii kevyt softshell-takki tai tiukkasti kudottu hiihtotakki, joka päästää kosteuden läpi mutta pysäyttää tuulen. Täysin vedenpitävä kalvokangas hengittää huonommin ja johtaa helpommin sisäiseen hikoiluun pitkällä rasituksella – tämä on yksi yleisimmistä virheistä, joita retkelle ensimmäistä kertaa lähtevät tekevät: he pakkaavat mukaan raskaan, vedenpitävän vaelluskuoren, joka sopii paremmalti seisovaan telttailuun kuin aktiiviseen hiihtoon.
Housupuolella vastaava periaate pätee: tiiviisti istuva hiihtohousu tai kevyt softshell toimii paremmin kuin jäykkä kuorihousu. Mallistosta löytyy sekä hiihtohousuja että hiihtotakkeja eri käyttötarkoituksiin, ja tarkemmin eri pakkasasteille suunniteltuja ratkaisuja käsitellään hiihtovaatetus eri pakkasiin -oppaassa.
Pää, kädet ja jalkaterät – pienet alueet, suuri lämpöhukka
Suuri osa kehon lämpöhukasta tapahtuu pään, käsien ja jalkaterien kautta, ja retkellä näiden alueiden säätely on yhtä tärkeää kuin vartalon vaatetus. Ohut hiihtopanta riittää usein tasamaalla, mutta pakkaspäivänä ja tauoilla tarvitaan myös lämmin pipo mukaan.
Käsineiden osalta kaksikerrosratkaisu toimii parhaiten: ohuet toimintakäsineet hiihdon aikana ja paksummat päällyskäsineet tai lapaset taukoja ja pakkasjaksoja varten. Moni kokenut retkeilijä pitää mukana varakäsineparia, sillä märät käsineet eivät kuivu kesken päivän – tämä on toinen yleinen virhe, jonka huomaa vasta kun ensimmäinen pari on kastunut sohjossa tai voitelussa.
Jalkaterien osalta sukkavalinta on yhtä tärkeä kuin itse kengät. Ohut, kosteutta siirtävä hiihtosukka toimii retkellä paremmin kuin paksu villasukka, joka hikoiltuna jää märäksi ja kylmäksi koko loppupäiväksi – aiheesta tarkemmin hiihtosukka tehohiihtäjälle -artikkelissa.
Yleisimmät virheet retkihiihtäjän vaatetuksessa
Kolme virhettä toistuu retkihiihtäjillä vuodesta toiseen. Ensimmäinen on liikaa pukeutuminen lähtöhetkellä: jos lähtiessä on lämmin olo, vaatetus on todennäköisesti liian paksu ensimmäistä nousua varten. Ammattilainen aloittaa hieman viluisena tietäen, että kroppa lämpenee ensimmäisen kilometrin aikana.
Toinen virhe on varavaatteiden puute repussa. Kaukoreitillä sääolosuhteet voivat muuttua nopeasti, ja ilman kuivaa vaihtokerrosta märkä paita jäähdyttää kehoa tehokkaasti tauon aikana. Kolmas virhe on puuvillan käyttö missä tahansa kerroksessa – vaikka kyseessä olisi vain retkisukka lähtöpaikan pihalla, märkä puuvilla kylmenee hiihdon aikana.
Yleiset kysymykset retkihiihdon vaatetuksesta
Kuinka monta kerrosta retkihiihdossa tarvitaan?
Yleensä kolme kerrosta riittää: ihonmyötäinen kosteutta siirtävä kerros, kevyt lämmittävä välikerros ja tuulta pitävä ulkokerros. Kovalla pakkasella tai hitaammin liikuttaessa mukaan kannattaa pakata neljäs, kevyt lisälämmityskerros taukoja varten.
Sopiiko puuvillainen t-paita retkihiihtoon?
Ei sovi. Puuvilla imee hikeä mutta ei kuljeta sitä pois iholta, jolloin kangas pysyy märkänä ja jäähdyttää kehoa tauoilla ja laskuissa. Merinovilla tai synteettinen kerrastomateriaali toimii huomattavasti paremmin.
Miten vaatetusta pitäisi säätää nousun ja tasamaan välillä?
Välikerros kannattaa riisua ennen raskasta nousua ja pukea takaisin tasamaalla tai laskussa, kun rasitus ja siten lämmöntuotto laskee. Tämä toistuu retken aikana useita kertoja, joten helposti avattava fleece tai liivi on käytännöllisempi kuin kokovetoketjuton huppari.
Yhteenveto – toimiva kerrospukeutuminen on retken tärkein varuste
Kaukoreitillä vaatetuksen pitää joustaa yhtä paljon kuin hiihtäjän vauhti ja maasto. Kolme kerrosta oikeista materiaaleista, helposti säädettävä välikerros ja huomio pään, käsien ja jalkaterien lämpöön kantavat pidemmälle kuin kalleimmatkaan sukset.
Ennen pitkää retkeä kannattaa testata koko vaatekokonaisuus lyhyemmällä lenkillä samassa säässä – näin näkee, hikoileeko liikaa nousussa vai palelleeko taukojen aikana. Yksityiskohtaisemman pakkauslistan koko retkelle löytää talviretken pakkauslista hiihtäjälle -artikkelista.