Suomen talvessa hiihtäjän päivä on lyhyt, ja valaistut ladut ovat usein ainoa tapa päästä suksille arki-iltana töiden jälkeen. Joulukuussa Helsingissä aurinko laskee jo ennen neljää, ja Rovaniemen korkeudella päivänvaloa on vain muutama tunti. Tämä artikkeli on kuntohiihtäjälle ja aloittelijalle, joka haluaa tehdä iltahiihdosta turvallista ja mukavaa: miten valaistut ladut toimivat, mitä varusteita pimeä vaatii ja miten voitelu kannattaa sovittaa illan pakkaseen.
Miten valaistut ladut toimivat Suomessa
Suomen latuverkosto on maailman tiheimpiä, ja suurin osa siitä on kuntien ylläpitämää. Lähes jokaisessa kaupungissa ja monessa pienemmässäkin kunnassa on ainakin yksi valaistu latu, yleensä 2-10 kilometrin lenkki urheilukentän, koulun tai liikuntapuiston yhteydessä. Isommissa kaupungeissa valaistua latua on kymmeniä kilometrejä. Helsingin Paloheinä, Tampereen Kauppi ja Lahden Salpausselkä ovat tunnettuja esimerkkejä paikoista, joissa iltaisin hiihtää satoja ihmisiä.
Valot palavat tyypillisesti aamusta iltaan, ja ne sammuvat usein kello 22 tai 23. Monessa kunnassa valot ovat ajastettuja tai niissä on painonappi, josta valot saa päälle tietyksi ajaksi. Aikataulut vaihtelevat kunnittain, joten ne kannattaa tarkistaa kunnan liikuntapalveluiden sivuilta ennen ensimmäistä lenkkiä.
Valaistut ladut ovat syksyllä usein ensimmäisiä, jotka avataan. Monessa kaupungissa ensimmäiset kilometrit tehdään tykkilumesta tai varastolumesta jo marras-joulukuussa, ja ne sijoitetaan valaistulle reitille, jotta latu palvelee mahdollisimman monta käyttäjää. Tarkemmin latujen ylläpidosta kerrotaan artikkelissa hiihtoladut ja niiden kunnossapito Suomessa.
Iltahiihto vaatii erilaisen voitelun kuin päivälenkki
Tämä jää monelta huomaamatta. Auringon laskettua lämpötila putoaa usein nopeasti, kirkkaana pakkasiltana jopa 5-8 astetta parissa tunnissa. Jos sukset on voideltu aamupäivän -3 asteen keliin, illalla -10 asteessa pito voi kadota tai sukset alkavat jarruttaa.
Kokenut hiihtäjä katsoo voitelutaulukosta lämpötilan, joka on voimassa lenkin aikaan, ei sitä, mikä mittarissa näkyi lounastauolla. Perinteisen tyylin pitovoiteessa kannattaa valita mieluummin hieman kylmempi voide, jos lämpötila on laskussa. Kylmempi voide on kovempi, ja sen päälle voi tarvittaessa lisätä pehmeämpää. Toisin päin homma ei toimi.
Tykkilumilatu on oma lukunsa. Keinolumi on rakeista ja hiovaa, lähes jäistä, ja se kuluttaa pitovoidetta nopeasti. Siksi klisteripohja tai kova pitovoide kestää paremmin kuin pelkkä pehmeä purkkivoide. Luistovoitelussa fluorivapaa parafiini on nykyisin vakio: kansainvälinen hiihtoliitto FIS kielsi fluorivoiteet kilpailuissa, ja muutos on levinnyt ympäristösyistä myös kuntohiihtoon. Swixin, Rexin, Vauhdin ja Tokon fluorittomat luistovoiteet maksavat tyypillisesti 15-40 € purkilta.
Voiteluvapaat skin-sukset ovat iltahiihtäjälle käytännöllinen vaihtoehto. Kun arki-iltana on tunti aikaa, kukaan ei halua käyttää siitä puolta voiteluun. Skin-pohja toimii laajalla lämpötila-alueella, vaikkei se kovassa pakkasessa luista yhtä hyvin kuin onnistuneesti voidellut sukset.
Varusteet pimeään: näkyvyys, lasit ja otsalamppu
Valaistullakin ladulla on katveita. Valaisinpylväiden välissä, metsäisissä mutkissa ja alamäkien pohjilla näkyvyys voi heiketä yllättävän paljon. Varsinkin vapaan tyylin hiihtäjä, joka tulee alamäkeen 30-40 km/h vauhdilla, näkee urien epätasaisuudet vasta viime hetkellä.
Otsalamppu kannattaa ottaa mukaan, vaikka latu olisi valaistu. Jos valot sammuvat kesken lenkin tai reitti jatkuu valaistun osuuden ulkopuolelle, 200-400 lumenin lamppu riittää ladulla liikkumiseen. Pimeälle metsäreitille tarvitaan 500 lumenia tai enemmän. Kunnollinen urheilukäyttöön tarkoitettu otsalamppu maksaa noin 40-120 €. Akku kannattaa pitää lämpimässä taskussa, koska pakkanen lyhentää käyttöaikaa selvästi.
Näkyvyys toimii myös toiseen suuntaan. Ladulle johtava kävelytie tai parkkipaikalta latupohjaan kulkeva reitti ylittää usein ajoradan. Heijastinliivi tai heijastimet hanskoissa ja housuissa ovat halpa vakuutus.
Myytti: pimeällä ei tarvita hiihtolaseja
Moni ajattelee, että lasit ovat aurinkoa varten ja iltahiihdossa ne voi jättää kotiin. Väärin. Kirkkaat tai vaaleat linssit suojaavat silmiä kylmältä viimalta, joka saa silmät vuotamaan ja näön sumenemaan alamäessä. Ne myös estävät oksia, jääkiteitä ja edellä hiihtävän sauvasta lentävää lunta osumasta silmiin.
Hyvä ratkaisu on kirkas tai keltainen linssi, joka parantaa kontrastia keinovalossa. Monessa urheilulasimallissa on vaihdettavat linssit, joten samat kehykset toimivat päivällä ja illalla. Huurtuminen on pimeässä vielä isompi ongelma kuin päivällä, koska huurteisten lasien läpi ei näe valaisinten välissä mitään. Linssivalinnasta ja huurtumisen hallinnasta kerrotaan lisää artikkelissa hiihtolasit – sumun ja UV-suojan tasapaino.
Pukeutuminen kylmenevään iltaan
Iltalenkillä vaatetuksen pitää kestää laskeva lämpötila. Lenkki alkaa lämpimänä, mutta jos sauvan remmi katkeaa tai mono alkaa hiertää ja joutuu pysähtymään, keho jäähtyy nopeasti. Kevyt lisäkerros, esimerkiksi tuuliliivi tai ohut untuvatakki, hiihtovyössä tai pienessä repussa on fiksu varaus. Kerrospukeutumisen periaatteet eri pakkasiin on käyty läpi artikkelissa hiihtovaatetus eri pakkasiin – kerrospukeutuminen.
Kädet ja kasvot ovat illalla herkimmät. Alle -15 asteessa ohuet hiihtohanskat eivät riitä, vaan tarvitaan lapaset tai hanskojen päälle vedettävät päällyskäsineet. Pakkasvoide poskille ja nenälle estää paleltumia pitkillä alamäkiosuuksilla.
Yleisimmät virheet iltahiihdossa
Valaistuilla laduilla toistuvat samat virheet. Suurin osa niistä on helppo välttää.
Väärä hiihtosuunta tai väärä ura. Ruuhkaisella valaistulla ladulla kulkusuunta on yleensä merkitty, ja perinteisen tyylin urilla luistelu rikkoo ne muilta. Moni aloittelija ei pimeässä huomaa merkintöjä.
Pysähtyminen mäen alle. Alamäen pohjalla seisova hiihtäjä on pimeässä vaikea nähdä. Pysähdy aina ladun reunaan ja tasaiselle kohdalle, mieluiten valaisinpylvään kohdalle.
Valojen sammumisen unohtaminen. Kun lähdetään klo 21.30 kymmenen kilometrin lenkille, osa matkasta voi jäädä pimeäksi. Jos valot sammuvat klo 22, tähän ei kannata luottaa ilman otsalamppua.
Iltahiihto osana suomalaista hiihtokulttuuria
Valaistujen latujen rakentaminen on ollut Suomessa vuosikymmeniä kuntien tapa pitää hiihto arkiliikuntana. Iivo Niskanen ja Krista Pärmäkoski ovat harjoitelleet nuorina samanlaisilla kotikunnan valaistuilla laduilla kuin tavallinen kuntoilija. Hiihtoseurojen nuorten harjoitukset pidetään arki-iltaisin lähes poikkeuksetta valaistulla ladulla.
Kannattaa muistaa ero alppihiihtoon. Myös laskettelurinteet ovat usein valaistuja, mutta maastohiihto tapahtuu tasamaalla ja loivissa mäissä, ei rinteissä. Laskettelu- ja lumilautailuvälineet ostetaan laskettelukaupoista, eivät ne kuulu hiihtokaupan valikoimaan. Hiihtolomaviikoilla 8-10 vyöhykkeiden 1-3 mukaan valaistut ladut ovat ruuhkaisimmillaan myös iltaisin, kun lomalaiset tulevat hiihtämään päivälenkin päälle.
UKK
Kuinka myöhään valaistuilla laduilla voi hiihtää?
Valot sammuvat useimmiten kello 22 tai 23, mutta käytäntö vaihtelee kunnittain. Osassa kunnista valot sytytetään painonapista. Tarkista aikataulu oman kunnan liikuntapalveluista.
Tarvitaanko otsalamppua valaistulla ladulla?
Ei välttämättä, mutta se on suositeltava varuste. Valaisinten välissä on katveita, ja valot voivat sammua kesken lenkin. 200-400 lumenin lamppu riittää ladulla.
Miten iltahiihdon voitelu eroaa päivän voitelusta?
Lämpötila laskee iltaa kohti usein useita asteita. Voitele sen lämpötilan mukaan, joka on voimassa lenkin aikana, ja valitse epävarmassa tilanteessa hieman kylmempi pitovoide.
Viimeinen vinkki ennen ensimmäistä iltalenkkiä
Hiihdä ensimmäinen kierros uudella valaistulla ladulla rauhallisesti ja opettele, missä mäet, mutkat ja pimeät kohdat ovat. Tarkista valojen sammumisaika, ota otsalamppu taskuun ja voitele sukset illan lämpötilaan. Kun nämä ovat kunnossa, pimeä vuodenaika muuttuu hiihtäjälle mahdollisuudeksi. Marras-joulukuun iltalenkit valaistulla tykkilumiladulla antavat kunnolle hyvän pohjan, kun luonnonlumiladut avautuvat tammikuussa.