Vapaan tyylin sukset eli luisteluhiihtosukset ovat suunniteltu erityisesti skating-tekniikalle, jossa sukset työnnetään sivuttain kuten luistimilla. Oikean välineen valinta vaikuttaa ratkaisevasti sekä hiihdon tehokkuuteen että liikkumisen mielekkyyteen ladulla. Tässä artikkelissa käydään läpi kaikki oleellinen vapaan tyylin suksien valinnasta, pituudesta ja jäykkyydestä siteiden kautta luistovoiteluun.
Miten vapaan tyylin sukset eroavat perinteisistä suksista
Vapaan tyylin sukset ovat rakenteeltaan selvästi jäykempiä ja lyhyempiä kuin klassiseen hiihtoon tarkoitetut sukset. Luisteluhiihdon tekniikassa suksi painuu tasaisesti koko pituudeltaan latua vasten, minkä takia pitoalue suksen pohjan keskellä ei ole tarpeen. Pohjassa ei siis ole pitovyöhykettä eikä pitokarvan kaltaisia rakenteita – koko pohja käsitellään luistovoiteella.
Klassisissa suksissa vastaavasti on pitoalue, johon levitetään pitovoidetta tai klisteriä potkun aikaansaamiseksi. Perinteisen ja vapaan tyylin eroja käsitellään tarkemmin erillisessä artikkelissa, ja ensikertalaisen kannattaa tutustua siihen ennen hankintapäätöstä.
Pituuden valinta – lyhyempi kuin usein luullaan
Vapaan tyylin suksissa oikea pituus on yleensä hiihtäjän pituus lisättynä noin 10–15 sentillä. Kilpahiihtäjille saatetaan valita hieman pidempi suksi, mutta kuntohiihtäjälle matalampi pituusvalinta on toimivampi: sukset reagoivat nopeammin ja vaativat vähemmän voimaa kääntelyssä.
Paino vaikuttaa pituuteen: kevyt hiihtäjä voi valita hieman lyhyemmät sukset, raskaammalla hiihtäjällä puolestaan pidempi suksi toimii paremmin. Suksien pituuden, painon ja jouston valinnasta löytyy tarkempaa ohjausta omasta artikkelista – suositeltavaa luettavaa ennen kauppaan menoa.
Jousto eli kamara – luistelun tärkein ominaisuus
Luisteluhiihdossa suksen jousto eli kamara on kenties tärkein tekninen ominaisuus. Oikein jäykillä suksilla luisto toimii ja suksi kulkee tehokkaasti; liian pehmeällä suksella pohja laahaa ja vauhti jää kehittymättä.
Liian pehmeä suksi on aloittelijan yleisin virhe. Kaupassa sukset voivat tuntua mukavilta – pehmeä, joustava, helppo käsitellä. Ladulla sama suksi kuitenkin hidastaa vauhdin kehittymistä, koska pohja ottaa liikaa kontaktia lumen kanssa. Luisteluhiihdon suksissa haetaan siis tietoisesti jäykempää kamaraa kuin klassisissa suksissa.
Oikea kamara löytyy asettamalla suksi pohjapuoli alaspäin tasaiselle alustalle ja painamalla molemmin käsin suksen päälle. Kamaran pitäisi antaa juuri sopivasti periksi – ei romahtaa kokonaan, muttei myöskään tuntua betonilta. Myyjä osaa auttaa tässä testissä, ja hyvässä hiihtokaupassa se tehdään aina ennen ostopäätöstä.
Sidesysteemit: NNN, Prolink ja Turnamic
Luisteluhiihdon siteissä on useita eri järjestelmiä, jotka eivät ole keskenään yhteensopivia. Sukset, siteet ja monot pitää aina hankkia samaan standardiin sopiviksi – tämä yksityiskohta unohtuu yllättävän usein.
Rottefella NNN (New Nordic Norm) on yksi yleisimmistä järjestelmistä, jota käyttävät muun muassa Fischer ja Madshus. Salomon Prolink ja sen kanssa yhteensopiva Fischer Turnamic muodostavat toisen laajan järjestelmäperheen. Vanhempi SNS Pilot on väistynyt uudempien standardien tieltä, mutta sitä löytyy vielä käytettynä välineistöstä.
Käytännössä helpoin tapa lähestyä asiaa: valitse ensin monomerkki ja malliperhe, sitten osta siteet ja sukset samaan standardiin. Hiihtomononvalinnasta löytyy oma artikkeli, jossa käsitellään myös sidesysteemin merkitystä monon istuvuuden rinnalla.
Luistovoitelu – ainoa voitelu mitä tarvitset
Vapaan tyylin suksien voitelu on yksinkertaisempaa kuin klassisten suksien, koska pitovoitelua ei tehdä lainkaan. Koko pohja käsitellään luistovoiteella, jonka valinta riippuu lumen lämpötilasta ja kosteudesta.
Perusvaihtoehdot ovat lämmin luistovoide (noin 0 – –5 °C), universaalivoide (noin –5 – –15 °C) ja kylmä voide (–15 °C:n alapuolella). Pakkasen kiristyessä voiteiden valinta yksinkertaistuu entisestään, koska kosteaa lunta ei enää esiinny.
Fluoripitoisista voiteista on luovuttava – Kansainvälinen Hiihtoliitto FIS kielsi ne kilpailuissa ympäristösyistä, ja sama trendi näkyy nopeasti kuntohiihdossa. Vauhti, Rex, Swix ja Toko tarjoavat nykyisin laajan valikoiman fluorittomia vaihtoehtoja, jotka toimivat erinomaisesti myös harrastehiihtäjän tarpeisiin.
Kumotaan yleinen harhaluulo: vapaan tyylin sukset eivät sovellu klassiseen hiihtoon
Moni aloittelija ajattelee, että vapaan tyylin suksilla voisi hiihtää myös perinteistä tyyliä tarvittaessa. Teknisesti sukset kulkevat ladulla, mutta pitovoiteiden levittäminen vapaan tyylin suksiin ei tuota toimivaa tulosta – suksen kamara on väärä ja pohjarakenne suunniteltu täysin toisenlaiseen käyttöön.
Sama pätee toisinpäin: klassisilla suksilla luisteleminen ei onnistu kunnolla, ja välineet kuluvat epätarkoituksenmukaisessa käytössä. Jos harrastat molempia tyylejä aktiivisesti, kannattaa hankkia kumpaankin omat sukset.
Brändit ja hintaluokat
Vapaan tyylin suksien hintaluokat vaihtelevat noin 100 eurosta yli 700 euroon. Perustason sukset sopivat satunnaiseen kuntohiihtoon eikä niissä ole moittimista – rakenne on yksinkertaisempi, mutta toimii loistavasti tavallisissa latuolosuhteissa.
Tunnetuimpia valmistajia ovat Fischer, Salomon, Atomic, Rossignol ja norjalainen Madshus. Kotimaisista valmistajista Peltonen on pitkän perinteen omaava suomalainen hiihtovälinemerkki, joka on kehittänyt suksiaan nimenomaan Suomen vaihteleviin olosuhteisiin. Kilpatasolla brändin ja mallin valinta alkaa erottua selkeämmin, mutta kuntohiihtäjälle useimmat 200–400 euron sukset eri valmistajilta toimivat käytännössä hyvin samalla tavalla.
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka pitkät vapaan tyylin sukset pitää valita?
Peukalosääntönä vapaan tyylin sukset valitaan noin 10–15 cm hiihtäjän pituutta pitemmiksi. Kevyemmälle hiihtäjälle sopii alarajan pituus, painavammalle ylärajaa lähempänä oleva mitta. Myytävissä suksissa on yleensä painosuositus merkittynä, mikä on hyvä lähtökohta valinnalle.
Pitääkö vapaan tyylin sukset voitella joka kerta ennen hiihtoa?
Luistovoitelu ei ole pakollista joka kerta, mutta voideltu suksi kulkee selvästi paremmin. Vähintään kuumavahauksen tekeminen kauden alussa ja muutama kunnossapitovoitelu talven aikana pitävät pohjan hyvässä kunnossa ja suojaavat suksen puuosaa kuivumiselta.
Sopivatko samat sukset sekä kilpahiihtäjälle että kuntohiihtäjälle?
Teknisesti kyllä, mutta käytännössä kilpahiihtäjä hyötyy jäykemmästä ja kevyemmästä konstruktiosta, joka reagoi herkemmin tekniikan hienosäätöihin. Kuntohiihtäjälle keskitason suksi on usein paras valinta: riittävästi jäykkyyttä tehokkaaseen luistoon, mutta ei niin vaativa, että tekniikan pienet puutteet korostuisivat jokaisessa askeleessa.
Yhteenveto
Vapaan tyylin sukset ovat investointi, joka maksaa itsensä takaisin ladulla jokaisella hiihtoreissulla. Oikea pituus, riittävä jäykkyys ja yhteensopiva sidesysteemi ovat ne kolme tekijää, joiden pitää olla kohdallaan ennen kuin muut yksityiskohdat alkavat merkitä. Voitelun suhteen suunta on selvästi fluorittomiin tuotteisiin – ympäristöä säästäen ja ilman suorituskykykompromisseja kuntohiihdossa. Kun perusasiat ovat kunnossa, vapaan tyylin hiihto on yksi tehokkaimmista ja vauhdikkaimmista tavoista nauttia Suomen talvesta ladulla.
