Ennen hiihtolenkkiä kannattaa vilkaista latukartat ja latutilannepalvelut, koska viiden minuutin tarkistus kertoo, onko latu ajettu, valaistu ja kummalle hiihtotyylille se on kunnostettu. Tämä artikkeli on kuntohiihtäjälle, retkihiihtäjälle ja lapsiperheelle, joka haluaa välttää turhan automatkan sohjoiselle tai ajamattomalle uralle. Tarkistuksen jälkeen tiedät myös, millä voiteella sukset kannattaa käsitellä ja mihin aikaan latu on parhaimmillaan.
Suomessa on kymmeniätuhansia kilometrejä kuntien ja hiihtokeskusten ylläpitämiä hiihtolatuja. Latuverkosto on tiheä, mutta ladunhoidon taso ja tiedottaminen vaihtelevat paljon paikkakunnittain. Kun tietää, mistä tieto löytyy ja miten sitä tulkitaan, hiihtokerroista tulee onnistuneempia.
Mistä latukartat ja latutilannetiedot löytyvät
Suurin osa kunnista kertoo latujen kunnosta joko omilla verkkosivuillaan tai valtakunnallisen Lipas-liikuntapaikkajärjestelmän kautta. Lipasta ylläpitää Jyväskylän yliopisto, ja sen tietoja käyttävät monet kuntien karttapalvelut. Helsingissä latutilanne näkyy kaupungin ulkoliikuntakartalla, jossa jokaisen ladun kohdalla on ilmoitettu viimeisin kunnostusaika.
Hiihtokeskuksilla, kuten Rukalla, Levillä, Ylläksellä ja Vuokatissa, on yleensä omat latukarttansa. Niissä näkyy usein myös ladun kunnostuskoneen viimeisin kulkureitti, ja joissakin kohteissa tieto päivittyy GPS-paikannuksen avulla lähes reaaliajassa. Metsähallituksen Retkikartta.fi taas sopii retkihiihtäjälle, joka suunnittelee reittiä kansallispuistoon tai erämaahan, missä kunnostettuja latuja ei välttämättä ole lainkaan.
Pienemmillä paikkakunnilla tiedotus voi hoitua kyläyhdistyksen tai hiihtoseuran Facebook-ryhmän kautta. Siellä tieto on joskus tuoreempaa kuin virallisessa palvelussa, koska ladun ajaja kirjoittaa päivityksen heti työvuoron jälkeen.
Näin tulkitset latutilannepalvelun merkinnät
Latutilannepalvelu näyttää yleensä kolme asiaa: milloin latu on viimeksi kunnostettu, millä tyylillä ja onko se käytössä. Värikoodit vaihtelevat palvelusta toiseen. Tavallisesti vihreä tarkoittaa alle vuorokausi sitten kunnostettua latua, keltainen 1-3 vuorokautta vanhaa ja punainen joko ajamatonta tai suljettua latua.
Kokenut hiihtäjä katsoo ensin kunnostuksen kellonajan ja vertaa sitä säähistoriaan. Jos latu ajettiin kello 6 ja päivällä satoi 5 senttiä uutta lunta, merkintä ”kunnostettu tänään” ei kerro koko totuutta. Samoin plussakelin jälkeen yöpakkasella jäätynyt latu voi olla tilastojen mukaan tuore mutta käytännössä kova ja urautunut.
Tyylimerkinnät kannattaa tarkistaa erikseen. Moni latu on kunnostettu molemmille tyyleille, mutta osalla reiteistä on pelkkä perinteisen tyylin ura tai pelkkä luistelualue. Uran ja luistelupohjan erot on selitetty tarkemmin artikkelissa hiihtoladun merkinnät klassiselle ja vapaalle tyylille.
Askel askeleelta: tarkistus ennen lähtöä
Ammattilainen käy saman rutiinin läpi joka kerta, ja siihen menee alle kymmenen minuuttia:
1. Avaa kunnan tai hiihtokeskuksen latukartta ja tarkista valitun ladun viimeisin kunnostusaika.
2. Katso sääpalvelusta lämpötila ja sademäärä kunnostuksen jälkeiseltä ajalta.
3. Varmista, että latu on kunnostettu sille hiihtotyylille, jolla olet lähdössä.
4. Tarkista valaistuksen päällä oloajat, jos lähdet iltalenkille.
5. Valitse voitelu lumen lämpötilan ja kelin perusteella, ei pelkän ilman lämpötilan mukaan.
Valaistujen latujen sammumisajat vaihtelevat kunnittain, ja osassa kaupungeista valot sammuvat jo kello 22. Iltahiihtäjän kannattaa lukea lisää artikkelista valaistut ladut ja iltahiihto pimeänä vuodenaikana.
Myytti: ”Ajettu tänään” tarkoittaa aina hyvää latua
Yleinen harhaluulo on, että tuoreeksi merkitty latu on automaattisesti paras vaihtoehto. Näin ei aina ole. Pakkasella juuri kunnostettu latu voi olla pehmeä ja hidas, kunnes se on asettunut muutaman tunnin. Moni kilpahiihtäjä menee mieluummin iltapäivällä ladulle, joka ajettiin aamulla, kuin heti koneen perään.
Merkintä kertoo vain, että ladunhoitokone on kulkenut reitillä. Laadusta se ei kerro mitään. Kevättalvella, kun lunta on vähän, kone voi kulkea reitin läpi, mutta uraan ei saada kunnollista syvyyttä ja kivet tai juuret voivat paistaa läpi.
Poikkeus koskee hiihtolomaviikkoja. Vyöhykkeiden 1-3 hiihtolomien aikaan, helmi-maaliskuussa, suosituimmat ladut kuluvat nopeasti, ja silloin tuore kunnostus todella ratkaisee. Esimerkiksi Lahden Salpausselän latuverkostolla tai Pohjois-Suomen keskuksissa ero aamun ja iltapäivän välillä voi olla suuri.
Yleisimmät virheet latutietojen käytössä
Ensimmäinen virhe on luottaa vanhaan tietoon. Monissa kunnissa latutilanne päivitetään vain arkipäivisin, joten lauantaiaamuna näkyvä ”kunnostettu” voi olla perjantailta. Jos merkinnässä ei näy päivämäärää, sen voi olettaa olevan vanha.
Toinen virhe on ajaa toiselle puolelle kaupunkia tarkistamatta, onko latu ylipäätään avattu. Alkutalvella esimerkiksi Tampereen ja Jyväskylän seuduilla ensimmäiset ladut avataan usein tykkilumelle, ja luonnonlumiladut avautuvat vasta, kun lunta on tarpeeksi. Pelkkä latukartan reitti ei tarkoita, että latu olisi käytössä.
Kolmas virhe on valita suksivoide etukäteen ilman, että tietää, millainen latu on vastassa. Uudelle ja pehmeälle uralle tarvitaan erilainen pitovoide kuin jäätyneelle ja kuluneelle. Klisteri sopii karkealle ja jäiselle pohjalle, purkkivoide tuoreelle pakkaslumelle. Voiteluvapaat skin-sukset sietävät kelivaihteluita paremmin, mutta nekään eivät pidä kunnolla lasimaisen jäisellä uralla.
Retkihiihtäjän erityistapaukset
Retkihiihdossa standardiohje ei päde. Erämaareiteillä ja kansallispuistoissa pohjat ovat usein moottorikelkalla tehtyjä tai kokonaan kunnostamattomia, eikä reaaliaikaista tilannetietoa ole. Silloin Retkikartta.fi ja Metsähallituksen asiakaspalvelupisteiden tiedotteet ovat tärkeimmät lähteet.
Lapin tunturialueilla, kuten Pallas-Yllästunturin ja Urho Kekkosen kansallispuistoissa, kannattaa tarkistaa myös lumivyörytiedotteet ja tuuliolosuhteet. Tunturissa avoin latu voi hautautua tuiskuun parissa tunnissa, vaikka latukartta näyttäisi sen kunnostetuksi samana aamuna.
Maastohiihto tapahtuu tasamaalla ja loivilla mäillä, ei laskettelurinteillä. Hiihtokeskusten rinnekartat ja latukartat ovat eri asioita, ja laskettelu- sekä lumilautailuvälineet hankitaan laskettelukaupoista, eivät hiihtokaupoista.
Kuka huolehtii ladunhoidosta
Ladut ylläpitää pääasiassa kunta, hiihtokeskus tai paikallinen hiihtoseura. Kunnat tekevät usein ladunhoidosta sopimuksen urakoitsijan kanssa, ja urakkaehdot määräävät, kuinka pian lumisateen jälkeen latu kunnostetaan. Tyypillinen ehto on 5-10 senttiä uutta lunta, mutta käytännöt vaihtelevat.
Aiheesta on lisää tietoa artikkelissa hiihtoladut ja niiden kunnossapito Suomessa. Jos huomaat virheellisen tiedon latukartassa, kunnan liikuntapalveluille kannattaa ilmoittaa siitä. Palautteella on vaikutusta, ja moni kunta korjaa tiedon samana päivänä.
UKK
Kuinka usein latutilannepalvelut päivittyvät?
Päivitystahti vaihtelee. Hiihtokeskuksissa tieto voi päivittyä lähes reaaliajassa, kun taas pienemmissä kunnissa päivitys tehdään kerran päivässä tai vain arkisin. Tarkista aina päivämäärä ja kellonaika.
Mistä tiedän, onko latu kunnostettu perinteiselle vai vapaalle tyylille?
Useimmissa latukartoissa on oma merkintä kummallekin tyylille. Jos sitä ei ole, kunnan liikuntapalveluiden sivuilla tai paikallisen hiihtoseuran kanavissa asia yleensä kerrotaan.
Onko latutilannepalvelujen käyttö maksutonta?
Kuntien, Lipaksen ja Retkikartta.fi:n palvelut ovat maksuttomia. Jotkut hiihtokeskukset perivät latumaksun ladun käytöstä, mutta latukartan katsominen on silti ilmaista.
Viimeinen vinkki ennen ladulle lähtöä
Ota tavaksi yhdistää kolme tietoa: latukartan kunnostusaika, kunnostuksen jälkeinen sää ja ladun tyylimerkintä. Kun nämä ovat tiedossa, osaat valita oikean ladun, oikean ajankohdan ja oikean voitelun. Tallenna oman kunnan latukartta puhelimen kotinäytölle, niin tarkistus onnistuu eteisessä ennen monojen nyörien solmimista.