
Kun pakkanen painuu alle 15 asteen, varpaat jäätyvät hiihtäjällä yleensä ensimmäisenä, ja juuri siksi monon lämpöeristys ja monosuojat kovilla pakkasilla ratkaisevat, jaksaako lenkin loppuun asti. Tämä artikkeli on kuntohiihtäjälle, retkihiihtäjälle ja kilpailijalle, jonka varpaat kylmettyvät tammi- ja helmikuun aamuina. Opit, miten lämpö karkaa monosta, milloin monosuoja auttaa ja millaisilla pienillä valinnoilla 2-3 tunnin lenkki onnistuu ilman paleltumia.
Miksi varpaat jäätyvät juuri monossa
Hiihtomono on tehty kevyeksi ja joustavaksi, ei lämpimäksi. Erityisesti luistelu- ja kilpamonoissa eristettä on vähän, koska jokainen gramma ja jokainen millimetri tuntuu potkussa.
Lämpö karkaa kolmea reittiä. Pohjan kautta kylmä johtuu suoraan lumesta ja siteestä jalkapohjaan. Kärjen ja päällisen läpi tuuli puhaltaa vauhdissa, ja jo 15 km/h vauhti 20 asteen pakkasessa tuntuu iholla selvästi kylmemmältä. Kolmas reitti on kosteus: hiki kastelee sukan, ja märkä kuitu johtaa lämpöä moninkertaisesti kuivaa paremmin.
Kokenut hiihtäjä tunnistaa kuvion: ensimmäiset 20 minuuttia menevät hyvin, sitten pitkässä alamäessä tai tauon aikana varpaat alkavat kipristellä. Kun liikkeen tuottama lämpö katkeaa hetkeksi, jäähtyminen alkaa heti.
Monon lämpöeristys eri monotyypeissä
Monojen välillä on suuria eroja. Kilpamonot (esimerkiksi Fischerin, Salomonin ja Madshusin kärkimallit) ovat ohutpäällisiä ja tiukkoja, ja ne on suunniteltu nopeaan liikkeeseen. Niissä varpaat kylmettyvät ensimmäisinä, ja ilman suojaa ne alkavat 15 asteen pakkasessa olla jo rajoilla.
Kuntohiihtomonot ovat väljempiä, ja niissä on usein ohut vuori ja vetoketjullinen päällyskaulus. Kaulus estää lunta pääsemästä nauhoihin ja pysäyttää tuulen. Talvivuoratut mallit, joita valmistajat markkinoivat esimerkiksi nimillä ”thermo” tai ”warm”, kestävät hitaassa hiihdossa 20 asteen pakkasen.
Retkimonot ovat oma lukunsa: korkea varsi, paksu eristys ja tukeva pohja. Ne on tarkoitettu hitaaseen liikkumiseen ja pitkiin taukoihin, joten niiden lämpöeristys on aivan eri tasolla. Lisätietoa tuen, lämmön ja kestävyyden tasapainosta löytyy artikkelista retkimonojen valinnasta.
Monosuojat kovilla pakkasilla – mitä ne oikeasti tekevät
Monosuoja on neopreenistä tai tuulenpitävästä kankaasta tehty päällinen, joka vedetään monon päälle. Kokosuoja peittää koko monon ja jättää aukon siteelle, kärkisuoja taas ainoastaan monon etuosan.
Suojan tärkein tehtävä on tuulensuoja, ei eristys. Kolmen millimetrin neopreeni lisää eristystä jonkin verran, mutta suurin hyöty tulee siitä, että kylmä ilmavirta ei enää pääse ohuen päällisen läpi. Ero tuntuu selvimmin laskuissa ja tasaisella, kun vauhti on suurimmillaan.
Hintataso on maltillinen. Kärkisuojat maksavat tyypillisesti 10-25 € ja kokosuojat 25-50 €. Swixin ja Tokon kaltaisilta voitelu- ja varustemerkeiltä löytyy molempia, ja mononsuojien valikoimassa kannattaa katsoa ennen kaikkea kokoa ja sitä, sopiiko pohja-aukko omaan siteeseen. NNN-, Prolink- ja Turnamic-siteet ovat kapeita, mutta vanhassa SNS-siteessä etuosa on erilainen, ja huonosti istuva suoja voi hangata sidettä.
Myytti: paksumpi sukka lämmittää aina
Yleisin virhe on vetää pakkasaamuna jalkaan kaksi villasukkaa ja ahtaa jalka tavalliseen monoon. Tulos on päinvastainen kuin pitäisi. Tiukka mono puristaa jalkaa, verenkierto heikkenee ja varpaat kylmettyvät nopeammin kuin ohuella sukalla.
Lämpöä pitää liikkumaton ilmakerros, ei pelkkä materiaalin paksuus. Jos varpaat eivät pääse liikkumaan monon sisällä, eristävää ilmaa ei ole. Asiantuntija suosittelee ohutta tai keskipaksua merinovillasukkaa ja lisäeristystä mieluummin monon ulkopuolelle, eli monosuojaa.
Poikkeus on tilanne, jossa mono on ostettu talvikäyttöön valmiiksi puoli kokoa isompana. Silloin hieman paksumpi sukka toimii. Siksi pakkasta ajatteleva hiihtäjä sovittaa monon niillä sukilla, joita aikoo käyttää, ja kokeilee monoa kaupassa iltapäivällä, kun jalka on hieman turvoksissa. Sovituksen perusteet on käyty läpi tarkemmin artikkelissa hiihtomonon valinnasta ja sovituksesta.
Näin varustat monot pakkaslenkille
Kun lämpömittari näyttää 15-25 astetta pakkasta, toimiva järjestys on seuraava:
1. Säilytä monot sisällä huoneenlämmössä. Kylmässä eteisessä tai auton takakontissa yöpyneet monot vievät lämmön jaloista ennen kuin lenkki on edes alkanut.
2. Pue kuiva, ohut tai keskipaksu merinosukka ja vältä puuvillaa kokonaan.
3. Vedä monosuoja päälle jo sisällä tai lämpimässä autossa, jotta sormet toimivat ja suoja asettuu suoraan.
4. Kiristä nauhat napakasti mutta ei puristaen. Jalkapöydän päällä pitää tuntua tukea, ei painetta.
5. Lähde liikkeelle heti ja pidä ensimmäiset 10 minuuttia rauhallisena, jotta veri ehtii kiertää varpaisiin asti.
Lenkin jälkeen ota pohjalliset pois ja kuivaa monot huoneenlämmössä. Patterin päällä tai tuulettimen edessä liima ja päällisen muovit voivat vaurioitua.
Yleisimmät virheet pakkashiihdossa
Ensimmäinen virhe on pitkä tauko kilpamonoissa. Kuntohiihtäjä pysähtyy laavulle Nuuksiossa tai Kuopion Puijolla juomaan kahvia, ja 15 minuutissa ohuet monot ovat jäähtyneet läpikotaisin. Jos tauko on suunnitelmissa, monosuoja tai lämpimämpi kuntomono on parempi valinta kuin kevyin mahdollinen kalusto.
Toinen virhe on jättää kosteus huomiotta. Edellisen päivän lenkiltä kosteiksi jääneet monot jäätyvät pakkasessa nopeasti. Pohjallisen alle kertynyt kosteus on yksi suurimmista kylmien varpaiden syistä, eikä sitä huomaa ennen kuin varpaat jo palelevat.
Kolmas virhe on ostaa monosuoja liian pienenä. Liian kireä neopreeni puristaa monon kärkeä, ja vaikutus on sama kuin liian paksussa sukassa. Suoja kannattaa valita monon koon mukaan, ja kahden koon välissä isompi on yleensä parempi.
Pakkasrajat ja retkiolosuhteet
Kilpailuissa on omat rajansa. FIS:n säännöissä kilpailua ei aloiteta, jos lämpötila on alle 20 astetta pakkasta, ja nuorten kisoissa paikalliset seurat käyttävät usein tiukempaa rajaa. Lahden Salpausselällä ja Pohjois-Suomen kisoissa on vuosien varrella siirretty startteja juuri pakkasen takia.
Kuntohiihtäjää sääntö ei koske, mutta raja on hyvä nyrkkisääntö. Lapissa, esimerkiksi Ylläksellä tai Saariselällä, 25-30 asteen pakkaset eivät ole harvinaisia hiihtolomaviikoilla, ja vyöhykkeiden 1-3 lomien aikana tunturiladuilla liikkuu paljon kevyesti varustettuja hiihtäjiä. Ohuet luistelumonot sopivat sellaisiin olosuhteisiin huonosti, vaikka niissä olisi suojat. Silloin oikea valinta on lämpimämpi kuntomono tai retkimono.
Retkihiihdossa syvässä lumessa kokosuoja voi kerätä lunta ja jäätyä saumoistaan. Pitkillä vaelluksilla moni suosii siksi korkeavartista retkimonoa ja erillisiä lumisäärystimiä, joita kuivataan aina iltaisin.
UKK
Missä pakkasessa monosuojat kannattaa ottaa käyttöön?
Kilpa- ja luistelumonoissa jo noin 10 asteen pakkasesta alkaen, erityisesti tuulisella säällä. Kuntomonoissa suojat tuovat selvän hyödyn noin 15 asteen pakkasesta lähtien tai silloin, kun lenkillä on pitkiä taukoja.
Haittaako monosuoja hiihtotekniikkaa?
Hyvin istuva suoja ei vaikuta potkuun eikä nilkan liikkeeseen. Liian paksu tai väärän kokoinen suoja voi jäykistää monoa ja hangata sidettä, joten sovita suoja monoon ennen ensimmäistä pakkaslenkkiä.
Auttavatko kemialliset lämpöpussit monossa?
Ohuet varvaslämmittimet toimivat retkihiihdossa ja pitkillä tauoilla. Tiukassa kilpamonossa ne vievät tilaa ja voivat puristaa jalkaa, jolloin hyöty jää pieneksi.
Lämpimät varpaat ovat suunnittelun tulos
Kylmät varpaat eivät ole huonoa onnea vaan seurausta varustevalinnoista. Kuiva ohut sukka, oikean kokoinen mono, sisällä lämmin säilytys ja tuulta pysäyttävä monosuoja riittävät useimmille kuntohiihtäjille 20 asteen pakkaseen asti. Sitä kylmemmällä kelillä tai pitkillä retkillä kannattaa vaihtaa lämpimämpään monoon. Ennen seuraavaa pakkasjaksoa testaa koko yhdistelmä lyhyellä 30 minuutin lenkillä lähiladulla, niin tiedät, toimiiko se myös pidemmällä reitillä.