Hiihtosuksien mitoitus mittalaitteella ratkaisee sen, onko uusi suksipari pitävä ylämäessä ja luistava tasaisella vai jotain huonompaa, ja tämä kannattaa tietää ennen kuin maksaa 250-500 € suksista. Hiihtokaupan asiantuntemus näkyy juuri tässä: hyvä myyjä ei valitse suksia pituuden tai hyllyssä olevan tarran perusteella, vaan mittaa suksen jäykkyyden ja vertaa sitä hiihtäjän painoon ja tekniikkaan. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten mittaus tehdään, mitä tulokset kertovat ja miten tunnistat liikkeen, joka osaa asiansa.
Miksi suksien mitoitus mittalaitteella kannattaa
Kaksi samanmallista Fischerin tai Madshusin suksea samasta tehtaan erästä voivat poiketa toisistaan jäykkyydeltään selvästi. Valmistajat lajittelevat sukset painoluokkiin, mutta luokan sisällä hajontaa on. Suksen kyljessä lukee esimerkiksi 70-85 kg, mutta se ei kerro, sopiiko pari paremmin 72-kiloiselle vai 84-kiloiselle hiihtäjälle.
Perinteisen tyylin suksissa ero tuntuu heti. Jos suksi on liian jäykkä, pitovoide ei osu lumeen ja hiihtäjä luistaa taaksepäin ylämäessä. Liian pehmeässä suksessa pitoalue laahaa lunta myös liukuvaiheessa, voide kuluu nopeasti ja luisto jää tahmeaksi. Vapaan tyylin suksissa väärä jäykkyys näkyy siinä, että suksi joko ”uppoaa” ja jarruttaa tai tuntuu levottomalta ja hankalalta hallita.
Mittalaite poistaa arvailun. Sukset saadaan valittua hiihtäjälle, eikä hiihtäjää tarvitse sovittaa sukselle.
Miten mittaus käytännössä tehdään
Mittalaitteita on kahta päätyyppiä. Yksinkertaisemmassa hiihtäjä seisoo suksilla tasaisella mittapöydällä, jonka alle on sijoitettu vaaka. Kehittyneemmässä laitteessa suksi asetetaan telineeseen, mekaaninen tai paineilmatoiminen puristin painaa sitä tunnetulla voimalla ja anturit lukevat suksen ja alustan välisen raon senttimetrin välein. Tuloksena on jäykkyyskäyrä eli suksen joustoprofiili koko pituudelta.
Ammattilainen etenee tyypillisesti näin:
1. Punnitus. Hiihtäjän paino mitataan hiihtovaatteissa, ei ilmoitettuna lukuna. Pari kiloa eroa vaikuttaa tulokseen.
2. Tasapainopisteen merkintä. Suksen tasapainokohta määritetään, jotta side asennetaan oikeaan kohtaan ja mittaus tehdään samasta referenssistä.
3. Mittaus puolella painolla. Klassisessa suksessa katsotaan, miten pitkä ja korkea pitotasku jää, kun paino on tasan molemmilla suksilla.
4. Mittaus koko painolla. Nyt tarkistetaan, painuuko pitoalue riittävästi lunta vasten potkun hetkellä.
5. Vertailu. Useammasta parista valitaan se, jonka profiili sopii parhaiten hiihtäjän tasoon ja käyttötarkoitukseen.
Tällaisessa mittauksessa klassisen suksen pitotaskun pituus asettuu yleensä noin 50-70 senttiin, ja sen perusteella myyjä merkitsee pitovoiteluun alueen kynällä pohjan kylkeen. Merkintä on itsessään arvokas: kotona ei tarvitse arvata, mihin asti pitovoide tai klisteri levitetään. Kaaren ja taskun lukujen tulkintaan pääsee syvemmälle artikkelissa hiihtosuksen kaari ja kamberi – mitä numerot kertovat.
Fischerin suksissa on lisäksi FA-arvo (Flex Assistant), joka on valmistajan oma jäykkyysluku. Se helpottaa esivalintaa, mutta ei korvaa mittausta, koska luku ei kerro taskun muodosta eikä hiihtäjän tekniikasta mitään.
Myytti: pituus ratkaisee suksen sopivuuden
Vanha nyrkkisääntö ”pituus plus 20-30 senttiä” elää yhä, varsinkin isovanhempien neuvoissa. Se on peruja ajalta, jolloin puusukset tehtiin pitkälti saman kaavan mukaan. Nykyisissä hiihtosuksissa pituus vaikuttaa lähinnä vakauteen ja luistoon. Paino ja jäykkyys ratkaisevat, toimiiko suksi.
Esimerkiksi 185-senttinen mutta vain 68-kiloinen kuntohiihtäjä tarvitsee usein lyhyemmän ja pehmeämmän klassisen suksen kuin pituus antaisi olettaa. Valmistajat ilmoittavatkin suksen koon käytännössä painoluokan mukaan, ja pituus seuraa siitä. Perusasioihin pääsee kiinni artikkelista hiihtosuksien valinta – pituus, paino ja jousto.
Milloin standardineuvo ei päde
Mittaus antaa lähtökohdan, mutta kokenut myyjä tulkitsee tuloksia hiihtäjän mukaan. Tasatyöntöä paljon käyttävä kilpahiihtäjä voi valita tarkoituksella jäykemmän parin, koska hän potkii harvemmin ja haluaa pitoalueen pysyvän irti lumesta. Aloittelijalle sama suksi olisi painajainen: potku ei riitä painamaan taskua alas, ja Sotkamon tai Vuokatin mäkisillä laduilla mäet vaativat haarakäyntiä.
Toinen poikkeus koskee voiteluvapaita suksia. Skin-sukset ja kalanruotopohjaiset sukset mitoitetaan hieman eri logiikalla, koska pitoalue on kiinteä eikä voidepaksuutta voi säätää. Liian pehmeä skin-suksi kuluttaa karvat nopeasti ja jarruttaa tasaisella, liian jäykkä ei pidä lainkaan pakkaslumella.
Kolmas poikkeus on lumi. Pohjois-Suomen kovalla pakkaslumella toimii usein hieman pehmeämpi pari, Etelä-Suomen märällä nuoskakelillä ja klisterikelillä jäykempi. Kilpahiihtäjät hankkivatkin juuri tästä syystä useamman parin eri keleille.
Yleisimmät virheet suksien mitoituksessa
Ensimmäinen virhe on ostaa sukset verkosta pelkän painoluokan perusteella. Jos liike ei mittaa suksia ennen lähetystä, saat satunnaisen parin luokan sisältä. Osa verkkokaupoista tekee mittauksen pyynnöstä, ja sitä kannattaa kysyä ennen tilausta.
Toinen virhe on ilmoittaa paino liian pienenä. Myyjä ei arvostele, mutta väärä luku johtaa väärään pariin. Rehellisyys säästää ensimmäisen talven harmilta.
Kolmas virhe on mittauttaa sukset loka-marraskuussa ja ostaa ne helmikuun hiihtolomalla. Hiihtolomaviikkoina (vyöhykkeet 1-3, helmi-maaliskuussa) valikoima ohenee ja mittaukseen on jonoa. Parhaat parit lähtevät ensimmäisinä. Mittaus ja ostos kannattaa tehdä samalla käynnillä, mieluiten ennen ensilunta.
Käytettyjä suksia ostaessa mittaus on vielä tärkeämpi, koska vanhan parin jäykkyys on voinut muuttua. Siitä enemmän artikkelissa käytetyt hiihtosukset – kunnon ja jäykkyyden tarkistus.
Mistä tunnistaa osaavan hiihtokaupan
Ammattilainen kysyy ensin, missä ja miten hiihdät: laduilla kolme kertaa viikossa, Finlandia-hiihtoon tähdäten vai retkillä Lapin tuntureilla. Vasta sitten hän nostaa sukset mittapöydälle. Hän näyttää tuloksen, selittää sen ja tarjoaa yleensä 2-4 paria vertailuun. Peltosen ja Yokon kaltaisten kotimaisten merkkien edustajilla on usein hyvä käsitys siitä, miten sukset käyttäytyvät suomalaisissa olosuhteissa.
Kannattaa huomata, että maastohiihtovälineiden mitoitus on oma alansa. Laskettelu- ja lumilautailuvälineitä myyvät laskettelukaupat, eikä niissä välttämättä ole laitteita tai osaamista murtomaasuksien jäykkyysmittaukseen. Maastohiihto on tasamaalla ja loivissa mäissä tehtävää liikuntaa, ja välineet mitoitetaan aivan eri perustein kuin rinnesukset.
Hyvä liikkeen merkki on myös se, että mittauksen yhteydessä puhutaan voitelusta. Fluoripohjaiset voiteet on kielletty kilpailuissa, ja moni kuntohiihtäjä on siirtynyt fluorittomiin luistovoiteisiin ympäristösyistä. Asiantunteva myyjä osaa suositella pohjan esikäsittelyn ja sopivan peruspakkauksen samalla kertaa.
UKK
Maksaako suksien mittaus hiihtokaupassa?
Useimmissa liikkeissä mittaus kuuluu suksiostoksen hintaan. Jos tuot omat tai käytettynä ostetut sukset mitattaviksi, osa liikkeistä veloittaa erillisen palvelumaksun, joten hinta kannattaa kysyä etukäteen.
Tarvitseeko vapaan tyylin sukset mitata?
Kyllä, vaikka ero ei tunnu yhtä dramaattiselta kuin klassisissa suksissa. Luistelusuksen jäykkyys vaikuttaa siihen, miten suksi kantaa ja palauttaa energiaa potkussa, ja väärin mitoitettu pari väsyttää pidemmällä lenkillä.
Voiko paperitestillä korvata mittalaitteen?
Paperitesti eli paperin vetäminen suksen alta lattialla antaa karkean käsityksen pitotaskun pituudesta. Se ei kuitenkaan kerro taskun korkeutta millimetrin tarkkuudella, eikä sillä voi vertailla useaa paria luotettavasti. Hätävarana se toimii, mitoitukseen se ei riitä.
Ennen kuin lähdet ostoksille
Punnitse itsesi hiihtovaatteissa, mieti rehellisesti hiihtomääräsi ja tavoitteesi ja varaa kauppakäyntiin vähintään puoli tuntia. Perustason suksiin menee tyypillisesti 150-250 €, kuntohiihtäjän tasoon 250-450 € ja kilpatasolle 500-900 €. Mitä kalliimpi pari, sitä enemmän mittauksella on merkitystä. Mittalaitteella valittu suksi pitää ylämäessä ja luistaa tasaisella, ja silloin ladulla voi keskittyä hiihtämiseen eikä välineiden kanssa tappelemiseen.