Väärin mitoitettu suksi on yleisin syy siihen, ettei pito toimi tai suksi tuntuu jarruttavan, ja sukset eri painoisille hiihtäjille mitoitetaan aina ensisijaisesti painon, ei pituuden mukaan. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten paino, pituus ja suksen jäykkyys liittyvät toisiinsa ja miten oikea pari löytyy. Ohjeet sopivat sekä ensimmäisiä suksiaan ostavalle kuntohiihtäjälle että vanhan parinsa vaihtajalle, jonka paino on muuttunut.
Kun mitoitus menee oikein, perinteisen tyylin suksi pitää ylämäessä ja luistaa tasaisella. Vapaan tyylin suksi taas kantaa painon niin, ettei pohjan keskiosa hankaa lunta joka potkulla.
Miksi paino ratkaisee enemmän kuin pituus
Hiihtosuksi on kaareva jousi. Kun hiihtäjä seisoo suksilla tasapainoisesti, kaari ei saa painua kokonaan lumeen. Kun paino siirtyy potkussa yhdelle suksella, kaaren pitää painua. Tämä toiminta riippuu siitä, kuinka monta kiloa suksen päällä on, eikä siitä, kuinka pitkä hiihtäjä on.
Kaksi 180-senttistä hiihtäjää voi tarvita täysin eri sukset. Jos toinen painaa 65 kg ja toinen 95 kg, kevyempi ei saa jäykkää suksea painumaan lainkaan, jolloin pitoalue ei kosketa lunta ja suksi lipsuu. Painavampi taas litistää pehmeän suksen, ja pitovoide tai pitopohja laahaa lunta myös liukuvaiheessa.
Pituus on silti mukana. Valmistajat kuten Fischer, Madshus, Atomic ja Salomon ilmoittavat kokotaulukoissaan painohaarukan jokaiselle suksen pituudelle, esimerkiksi 192 cm pituinen suksi 60-75 kg hiihtäjälle ja 197 cm pituinen 70-85 kg hiihtäjälle. Pituus siis seuraa painoa, ja tarkempi jäykkyys hienosäätää valinnan. Perusperiaatteet pituuden ja jouston suhteesta löytyvät myös artikkelista hiihtosuksien valinta pituuden, painon ja jouston mukaan.
Suksien mitoitus painon mukaan perinteisellä tyylillä
Klassisessa hiihdossa mitoitus on kriittisin, koska suksen pitää tehdä kaksi vastakkaista asiaa. Liukuvaiheessa pitoalueen täytyy olla irti lumesta, potkussa sen täytyy painua kiinni.
Perinteisen tyylin sukset ovat tyypillisesti 185-207 cm pitkiä. Nyrkkisääntönä pidetään hiihtäjän pituutta plus 20-30 cm, mutta tämä on vain lähtöpiste. Hinnat liikkuvat kuntotason voideltavissa ja voiteluvapaissa suksissa noin 150-350 €, kilpatason suksissa 400-800 €.
Pohjatyyppi vaikuttaa siihen, kuinka tarkka mitoituksen pitää olla:
– Perinteinen voideltava pohja: vaatii tarkimman jäykkyyden, koska pitovoide tai klisteri toimii vain oikein mitoitetussa suksessa.
– Skin-pohja eli karvapohja: sallii hieman enemmän vaihtelua, mutta liian pehmeä suksi tekee karvasta jarrun.
– Kalanruotopohja: anteeksiantavin, ja retkisuksissa painohaarukka on usein leveä.
Skin-suksissa valmistajat suosittelevat usein hieman jäykempää suksea kuin voideltavissa, jotta karva ei hankaa liukuvaiheessa. Jos hiihtäjä on kahden koon rajalla, kokenut myyjä valitsee skin-suksissa yleensä jäykemmän.
Vapaan tyylin sukset ja painoluokka
Luistelusuksissa ei ole pitoaluetta, joten mitoitus on hieman armollisempi. Suksen pitää kuitenkin kantaa hiihtäjän paino niin, että kärki ja kanta eivät kaiva ja keskiosa ei paina lunta liikaa. Vapaan tyylin sukset ovat yleensä 172-192 cm, eli noin hiihtäjän pituus plus 10-15 cm.
Painon lisäksi jäykkyysvalintaan vaikuttaa hiihtäjän taso ja tyypillinen keli. Pehmeällä, uudella lumella pehmeämpi suksi kelluu paremmin, kovalla ja jäisellä ladulla jäykempi suksi on nopeampi. Tästä lisää artikkelissa vapaan tyylin suksien jäykkyysluokka painon ja tason mukaan.
Näin mitoitus tehdään käytännössä
Ammattilainen aloittaa kysymällä painon ja hiihtotavan. Sen jälkeen suksea testataan joko paperitestillä tai mittalaitteella.
Paperitestissä hiihtäjä seisoo suksilla tasaisella lattialla monoissa, ja suksen alle siteen kohdalle työnnetään paperiarkki. Kun paino on tasaisesti molemmilla suksilla, paperin pitää liikkua pitoalueella vapaasti noin 30-50 cm matkalla. Kun hiihtäjä siirtää koko painonsa yhdelle suksella, paperin pitää jäädä kiinni tai lähes kiinni. Jos paperi liikkuu yhä vapaasti, suksi on liian jäykkä. Jos se jää jumiin jo kahdella jalalla seistessä, suksi on liian pehmeä.
Mittalaite antaa tarkemman tuloksen. Laite mittaa, kuinka paljon voimaa tarvitaan kaaren painamiseen tietylle korkeudelle, ja tuloksen voi verrata hiihtäjän painoon. Moni hiihtokauppa tekee mitoituksen ostoksen yhteydessä ilman erillistä maksua. Miten mittaus käytännössä etenee, kerrotaan artikkelissa suksien mitoitus mittalaitteella hiihtokaupassa.
Tyypillinen tilanne syksyllä: kuntohiihtäjä on pudottanut painoaan kesän aikana 8 kg ja ihmettelee, miksi viime talvena hyvin pitäneet sukset lipsuvat ensimmäisillä tykkilumiladuilla. Voitelu ei ole muuttunut, mutta suksi on nyt hiihtäjälleen liian jäykkä.
Myytti: pidempi suksi on aina nopeampi
Laajalle levinnyt käsitys on, että pituutta kannattaa ottaa reilusti, koska pidempi suksi luistaa paremmin. Pitkä suksi luistaakin, jos se on mitoitettu oikein. Kevyelle hiihtäjälle pitkä suksi on kuitenkin yleensä myös jäykkä, eikä hän saa sitä painumaan. Tuloksena on suksi, joka luistaa mutta ei pidä, tai jossa pitovoidetta joutuu levittämään niin paksusti, että luisto katoaa.
Toinen sitkeä myytti on, että suksen pituus valitaan pelkän pituuden mukaan kuten laskettelusuksissa. Laskettelu ja lumilautailu ovat rinteissä tehtävää alppihiihtoa, ja niiden välineet ostetaan erikseen laskettelukaupoista. Maastohiihdossa ratkaiseva tekijä on jousto, ja jousto määräytyy painon mukaan.
Rajatapaukset, joissa taulukko ei riitä
Valmistajan kokotaulukko kattaa tavallisen kuntohiihtäjän hyvin, mutta poikkeuksia on. Yli 100 kg painava hiihtäjä jää usein kuntosuksien taulukoiden ulkopuolelle, jolloin kannattaa etsiä mallia, jossa on erikseen jäykempi versio, tai hakea pari kaupasta, joka voi mitata useamman yksilön.
Retkihiihdossa reppu lisää painoa. Jos selässä on 10-15 kg kuorma koko päivän, suksi kannattaa mitoittaa hiihtäjän ja repun yhteispainon mukaan. Ahkiota vedettäessä tilanne on eri, koska ahkion paino ei kuormita suksea.
Lapsilla ja junioreilla paino ratkaisee vielä selvemmin. Junior-suksia ostetaan helposti kasvuvaraa ajatellen, mutta 30-kiloinen lapsi ei saa 45-kiloiselle tarkoitettua suksea painumaan. Peltonen ja Yoko, joiden suksia on kehitetty Suomen olosuhteisiin, ilmoittavat myös juniorimalleihin painosuosituksen. Hiihtolomien alla (vyöhykkeet 1-3, helmi-maaliskuussa) junior-suksien kysyntä kasvaa, ja oikeita kokoja voi olla vaikea löytää, joten ostos kannattaa tehdä ajoissa.
Yleisimmät virheet mitoituksessa
Ensimmäinen virhe on painon arviointi alakanttiin. Kymmenen kilon heitto siirtää hiihtäjän helposti toiseen kokoluokkaan. Kaupassa kannattaa ilmoittaa todellinen paino vaatteineen.
Toinen virhe on käytettyjen suksien ostaminen pelkän pituuden perusteella. Kirpputorin 200 cm perinteisen tyylin pari voi olla tehty 90-kiloiselle kilpahiihtäjälle, eikä se toimi 70-kiloiselle aloittajalle millään voiteella.
Kolmas virhe on unohtaa, että suksi pehmenee käytössä. Kovassa käytössä ollut suksi voi menettää jäykkyyttään 3-5 vuodessa, joten vanhaa paria ei kannata olettaa samanlaiseksi kuin uutena.
UKK
Voinko käyttää samoja suksia, jos painoni muuttuu?
Jos paino muuttuu alle 5 kg, ero ei yleensä tunnu kuntohiihdossa. Yli 8-10 kg muutos näkyy pidossa tai luistossa selvästi, ja suksien jäykkyys kannattaa tarkistaa paperitestillä.
Kumpi on tärkeämpi, pituus vai jäykkyys?
Jäykkyys. Valmistajat sitovat pituuden painohaarukkaan, mutta saman pituuden eri yksilöissä voi olla eroja. Siksi mittalaitteella testattu pari on varmempi valinta kuin pelkän taulukon perusteella valittu.
Pitääkö voiteluvapaat sukset mitoittaa yhtä tarkasti kuin voideltavat?
Skin-sukset ovat hieman anteeksiantavampia, mutta liian pehmeä skin-suksi jarruttaa liukuvaiheessa. Rajatapauksessa valitaan yleensä jäykempi koko.
Lopuksi: mitoita aina oman painosi mukaan
Oikea suksi löytyy, kun lähtökohtana on oma paino, ei pituus eikä kaverin suositus. Tarkista valmistajan painohaarukka, tee paperitesti tai pyydä mittaus kaupassa ja ota huomioon pohjatyyppi ja käyttötarkoitus. Kun jousto vastaa painoa, voitelu alkaa toimia niin kuin pitää, ja hiihto Suomen ladulla on kevyempää.